Date: Tue, 8 Nov 1994 10:38:00 GMT+0200 From: HANRUONA@sara.cc.utu.fi To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: On relativism
>
>
>On Thu, 3 Nov 1994 HANRUONA@sara.cc.utu.fi wrote:
>
>>
>> Tähän nyt ei tullut Timon mailia, mutta haluan kommentoida tulkintaa, että
>> esitän totuuden kriteeriksi todelta "tuntumista". En ymmärrä yhtään.
>> Esitin, että teorioiden menestyksekkyys on pragmaattinen kriteeri päätellä,
>> onko jokin teoria lähempänä totuutta kuin jokin toinen. Ihmistieteissä
>> menestyksekkyys liittynee yleensä kai selittämiseen, muissa tieteissä on sitten
>> muitkakin, enemmän käytännöllisiä menestyksen kriteerejä.
>>
>> Hannu
>
>Syyllistyin ehka ylitulkintaan, mutta viittasin kylla tekstiisi, jossa
>sanoit, etta menestyvan teorian toden kaltaisuus on viime kadessa uskon
>asia (ainakin osittain). Jos taman tapainen asian on osittain uskon asia,
>se on sita kokonaan, kuten tulo on nolla, jos sen yksi tekija on nolla.
>
Siis on uskottava, että teorian menestys johtuu sen totuudenkaltaisuudesta.
Tämä on aika elementaarinen uskomus, joka on paitsi tieteellisen toiminnan
myös arkielämämme perustana. Arjen "teoriamme" siitä, miksi vauva itkee
iltaisin tai kylpyhuoneessa haisee home ovat menestyksellisä silloin kun vauva
saadaan lopettamaan itkunsa eikä home enää haise. Ja yleensä teemme silloin
sellaisen rohkean oletuksen, että teoria oli oikea eli totuudenkaltainen.
Kannattaa myös miettiä, mikä on tämän kannan vaihtoehto. Teoriat ovat
menestyksekkäitä eli selittävät, tulkitsevat ja ennustavat menestyksekkäästi
ilman, että niillä on mitään tekemistä totuuden kanssa (?). Kunnon relativisti
tietenkin huomauttaa, että totuuden problematiikka on kerrassaan väärä, että
asiaa ei pitäisi ollenkaan. Luullakseni totuuden ajatuksesta ei kuitenkaan
päästä niin helpolla tieteessä, eivät edes relativistit pääse.
>Onko olemassa muuta keinoa maarittaa tiedon perustaa? Oletan, etta
>edettiinpa mita tieta hyvansa, aina palattiin perusolettamiin, joita ei
>voi johtaa mistaan, ja tallaisen perusolettaman viimeinen kriteeri on
>aina se, etta se tuntuu (!!) oikealta tai parhaalta.
>
Olen samaa mieltä siitä, että palataan tällaisiin perusolettamuksiin, mutta
lisäisin, että ne uskotaan siksi, että ne tavallaan konstituoivat koko
tieteellisen toiminnan mielen. Jotta koko touhussa olisi jotain mieltä, täytyy
olettaa kaikenlaista: erityisesti että maailmassa on rakenne, jota voidaan
saada selville tutkimuksen keinoin. Luonnontieteissä täytyy uskoa, että
kokeitten tulokset eivät ole Jumalan kujeita. Historiantutkijan pitää uskoa,
että lähteet kertovat menneisyydestä eivätkä ole kaikki systemaattista
huijausta tai täysin irrelevantteja sen suhteen, millaista ennen oli. Pitää
jopa uskoa, että menneisyys oli olemassa. Milläs sen muuten todistat?
Hannu R