Date: Wed, 02 Nov 1994 18:37:37 +0200 (EET)
From: Timo Ala-V{h{l{ <talavaha@kruuna.hut.fi>
To: h-verkko@sara.cc.utu.fi
Subject: Re: On relativism
Kun puhutaan relativismista, olisi hyva sanoa, mita suhteellistetaan.
Kasittaakseni sana relativismi voi viitata a) siihen, etta eri tutkimusmetodit johtavat erilaisiin tutkimustuloksiin, kutsun tata metodiseksi relativismiksi; b) siihen, etta kohteen ja sen tutkija valinen suhde on aina vaistamatta hamara, kutsun tata epistemologiseksi relativismiksi; c) siihen, etta kohde itsessaan "das Ding an Sich" on hailuva, kutsun tata ontologiseksi relativismiksi.
Ontologinen relativismi tai sen kieltaminen on kai viime kadessa uskon asia. Voimme ajatella, etta kaikella olevaisella on tietty muuttumaton perusstruktuuri, tai sitten kiistamme sen. Oletan, etta esimerkiksi historiantutkimus tukeutuu siihen, etta tietyt luonnolait ovat olleet voimassa niin kauan kuin ihmiskuntankin. Kun siis Raamatussa sanotaan, etta Metusalem eli lahes 1000 vuotiaaksi, emme sen perusteella paattele, etta ihmiset ovat tuolloin olleet pitkaikaisia, vaan pohdimme, mitka seikat ovat saaneet Raamatun kirjoittajat moisiksi liioittelijoiksi. Itse uskon, etta on olemassa tietty muuttumaton olevaisen perusstruktuuri, mutten osaa tarkemmin maaritella, mika se voisi olla. Oletan vain, etta olevaisella on jonkinlainen luja perusta, ja etta historia on aidosti olemassa, eli meita edellyttaa tietty tapahtumien kulku, vaikkei siita valttamatta lahteita olisikaan, tama historian ontologinen perusta ei kasittaakseni voi muuttua, vaikka tutkijoiden nakokulmat muuttuisivatkin. Oletan, etta tassa keskustelussa ei ole viitattu ontologiseen relativismiin.
Epistemologinen relativismi on vaikeampi juttu. Tietomme koostuu kasitteista, eli ajatussisalloista, emmeka voi nousta kasitteiden ylapuolelle, ja sanoa, etta tuo kasite on tarkka ja tuo epatarkka, ja tuolle ei loydy vastinetta ollenkaan. Kasitteet vain taistelevat keskenaan, ja vahvimmat elavat, mutta kasitteen vahvuus ei valttamatta johdu siita, etta se olisi kaikkein identtisin kohteensa kanssa. (Tahan viittasi esim. Hannu Kopernikus-kommentissaan.) Uskon toki, etta ei ole yhdentekevaa, millaisia kasitteita kaytamme, tai miten niiden sisallon maarittelemme. Pain vastoin; iloitsen tasmallisesta tekstista, ja oletan etta tama tasmallisuus on eras paremmuuden kriteeri. Ongelma on vain se, etta emme voi nousta kasitteiden ylapuolelle, ja sanoa lopulisesti, etta tuo ajatussisalto on lahempana todellisuutta kuin tuo toinen. Tassa suhteessa olen relativisti.
Metodisella relativismilla tarkoitan sita, etta voimme uskoa, etta on epistemologisesti mahdollista luoda ulkomaailmaa kuvaavia tarkkoja kasitteita, mutta jonkin tutkimusalan metodit tai lahteet ovat siksi puutteellisia, etta tutkijayteiso voi luoda useita kilpailevia teorioita, joista yksikaan ei nouse muiden ylapuolelle. Tama ei ole aitoa relativismia, silla voimme aina olettaa, etta jokin innovaatio nostaa yhden teorian selitysvoimaa, ja muut teoriat menettavat pelin.
Mita relativismi sitten voisi tarkoittaa aatehistoriassa?
Jos hyvaksymme epistemologisen relativismin periaatteen, tunnustamme vain, etta emme voi uskoa lopulliseen totuuteen, vaikka tiedon kenttamme laajentuisi ja tarkentuisikin. Tama ei kuitenkaan tee oppineiden valista vertailua mahdottomaksi. Voimme verrata eri teorioita niiden ristiriidattomuuden, kaudeuden ja selitysvoiman perusteella. Emme kuitenkaan voi panna teorioita paremmuusjarjestukseen sen perusteella, mika olisi lahinna totuutta, koska emme sita itsekaan tieda.
Vaikka sanoin edella, etta metodinen relativismi ei valttamatta ole relativismia sanan aidossa mielessa, niin sita oikeastaan tarkoitin, kun viimeksi ihmettelin, milla avoin historioitsija voi arvioida menneen ajan klassikojen ajatuksia. Jos oletamme, etta klassikojen arvoa voi tutkia vertaamalla sita siihen, mita asioista ja niiden tulkinnoista nyt tiedamma, ongelmamme on tarjolla olevan tiedon paljous. Oppineet aivot ovat pienet, eika han voi tyhjentavasti selvittaa, mita jostain tutkimusteemasta nyt tiedetaan. Uskoisin, etta vaikeaa on myos kattavan kuvan saaminen jonkin klassikon ajattelusta. Siksi etevakaan aatehistorioitsija ei voi tehda lopullista ranking-listaa menneen ajan klassikoista. Toki oppineemmat aatehistorioitsijat voivat paremmin perustein jakaa edeltajansa jyviin ja akanoihin.
Lopuksi
Jos uskomme, etta todellisuudella on muuttumaton perusta, ja voimme muodostaa siita tarkkoja kasitteita, voimme myos vertailla todellisuudesta esitettyja teorioita, olettaen etta vertailija tietaa kaiken.
Terv. Timo Ala-Vahala