Date: Thu, 13 Oct 1994 15:44:53 +0200 From: Jukka Tapani Sarjala <juksar@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Narratiivisuudesta
Aristoteleen m{{ritelm{ kertomuksesta (kertomuksella on alku, keskikohta ja loppu) on kai paras m{{ritelm{, mink{ l{nsimainen kulttuuri on keksinyt narratiivisuudelle. Se p{tee ymm{rt{{kseni niin kertomusmuotoon (esitys) kuin tiedonmuodostamistapaan (faktojen l|yt{minen ja merkityksellist{minen). Menneisyyden faktoja muodostetaan siit{ perspektiivist{, joka meill{ nyky- hetkess{ aukeaa.
Historiantutkijan tapa l{hesty{ ja rekonstruoida menneisyytt{ on tiiviisti sidottu tuohon narratiivisuuden ehtoon. Etsiess{{n asioille niiden edelly- tyksi{ (antecedentia) ja niiden seurauksia - vaikka nuo seuraukset saatta- vatkin olla jotakin muuta kuin mit{ tietoisesti tavoiteltiin kuten Anne aiemmin huomautti - h{n tavallaan noudattaa Aristoteleen kertomuskaavaa. (Mm. Jorma Kalela on puhunut 'kaavasta' tai 'mallista' t{ss{ yhteydess{.) Edellytykset eiv{t ole absoluuttisia alkuja, paitsi keskiajan historiankir- joituksessa, jossa l{hdettiin liikkeelle Jumalasta. Yht{ kaikki ne ovat al- kuja. Ja alku on aina ymm{rrett{viss{ paremmin sitten, kun on p{{sty lop- puun, tietysti sill{ ehdolla, ett{ kertomus on hyvin tehty. Verkossa k{yty keskustelu esitysrakenteista lienee v{h{n toinen juttu. Yrit{n hahmottaa itselleni, mit{ narratiivisuus kaikkein fundamentaaleimmassa mieless{ mer- kitsee. Jos olen sen sitten oikein ymm{rt{nyt?
Jukka Sarjala