Date: Thu, 13 Oct 1994 10:41:14 -0700 (PDT) From: aollila@utu.fi To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Historiankirjoitus ja legitimaatio
Kysymys Marttajärjestön merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole mitenkään yksiselitteinen ja sen olen selkeästi sanonut väitöskirjani päätösluvussa. Tai kuten sen lektiossani ilmaisin: Ihmisten toiminta tuottaa aina jotakin sellaista, mitä toimijat eivät ole itse tarkoittaneet ja mitä he eivät ole voineet aavistaa eikä ennakoida. Tai kuten Matti Viikari on asian ilmaissut: ihmiset tekevät historiaa eivätkä sitä kuitenkaan tee.
Lisäksi toiminnassa voi olla ristiriitaisia elementtejä, joita ihmiset eivät ehkä tiedosta eivätkä huomaa. Esim. Kun Marttajärjestön kotitalousneuvonnalla pyrittiin vaikuttamaan ihmisten elämäntapaan, seuraukset eivät olleet mitenkään yksiselitteiset. Yhtäälät se merkitsi painostusta ja pakkoa tapojen muuttamiseen, mutta toisaalta siinä luvattiin vastalahjaksi parannuksia. Periaatteessa kotitalousneuvonnalla pyrittiin helpottamaan ja yksinkertaistamaan kotitaloustöitä ja taloudenhoitoa. Kun rationaalisuutta korostava metodi olisi opittu ja omaksuttu, sen uskottiin antavan naisille aikaa muihin tehtäviin kuten harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen jne. Näin arkirutiinit muuttuisivat yksinkertaisemmiksi ja ne vapauttaisivat naiset muuhun toimintaan. Samanaikaisesti kotitalousneuvonnassa oli ristiriitainen elementti, joka veti päinvastaiseen suuntaan. Valistushengen mukaisesti kehitys ei saanut koskaan pysähtyä paikalleen. Kun yksi asia oli saatu paremmalle tolalle, aina löytyi uusia korjaamisen kohteita. Kotitaloustieteeseen sisältynyt edistysusko johti loputtomaan kierteeseen. Edistyshengen mukaisesti kotitaloudesta löytyi jatkuvasti parannettavaa ja korjattavaa. Se ei tullut koskaan valmiiksi eikä luvattu vapaus toteutunut. Metodista tuli päämäärä sinänsä, vaikka sen piti olla vain väline. Ts. periaatteessa yritettiin yhdistää Martan ja Marian roolit, mutta Marttahenki voitti ja kotitalous muodostui naisille elämäntehtäväksi.
Kun minulta tultiin kysymään kannnanottoja Marttajärjestöstä, sain huomata, että ihmiset halusivat kuitenkin varsin yksiselitteisiä vastauksia, mutta oli jokseenkin mahdotonta antaa yksioikoisia vastauksia, joten vuoropuhelu ei ollut mielestäni kovin onnistunut.
Anne Ollila