Date: Fri, 30 Sep 1994 13:09:45 +0200 (EET) From: MPELTONE@valt.helsinki.fi To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: metodikirjasta
Muutamia lähtökohtatietoja siitä, miksi Suomen Historiallisen Seuran hallitus on käynnistänyt toimenpiteitä metodikeskustelun ja "metodikirjan" tiimoilta. Varsin yleisesti perusopetuksessa on havaittu, ettei löydy suomenkielistä eikä hevin sopivaa muunkaan kielistä tekstiä siitä mitä silloin tehdään kun tehdään historiantutkimusta. Käyttökelpoisia alkeistekstejä ei ole; ja niidenkin suhteen sitten joita on, törmätään heti joko kapeuden ongelmaan (esitellään esim vain kvantitatiivisia menetelmiä taloushistorian näkökulmasta). Ja toisaalta on hienoja artikkeleita ja eräitä hyvin toimitettuja artikkelikokolemiakin, joiden kiinnostavat pointit on kuitenkin viritetty tutkijoiden ja historiankirjoituksen tasolle. Tähän siis monet opettajat haluaisivat parannusta. Seuran hallitus muodosti keskuudestaan työryhmän kehittelemään keinoja asian auttamiseksi. Ensimmäinen jo jonkin aikaa pyörinyt "ohjelma" onkin ollut kollektiivinen paneutuminen johonkuhun metodisesti kiinnostavaan historiantutkijaan (ens. oli Carlo Ginzburg, ja nyt käydään käsiksi R. Koselleckiin) seminaarien ja käännöstoiminnan muodossa (Ginzburgin eräistä artikkeleista on tulossa Gaudeamuksen kautta pieni valikoima ja toivottavasti jatkoa seuraa). Toinen linja on ollut tämä metodikirja. Sen suhteen ei syöksyttykään heti kirjoittamaan, vaan yritettiin käynnistää keskustelua. Keväällä olleen (seuran) tutkijakokouksen kokoonkutsumisessa hieman tunaroimme (kutsu lähti liian myöhään ja ajankohta oli keväällä liian myöhään), joten kokous vain aloitti keskustelun teemasta ja nimitti pieniä työryhmiä valmistelemaan seuraavaa tutkijakokousta (avoin myös muille kuin seuran tutkijajäsenille) varten erilaisia konkreettisia ehdotuksia (kuten Hannu Salmi onkin jo kertonut). Hommassa ei ole hätäilty koska on hyvä saada mahdollisimman kattavasti kannanottoja metodikirjan tarpeesta ja tarpeellisen metodikirjan muodosta. Kirjaa ei siis tehdä muutaman kymmenen tutkijan tarpeisiin, vaan satojen ja satojen opiskelijoiden perusopintoihin ja muille sekundääriseksi referenssiksi. Ainoa seikka, josta seuran ensimmäisessä tutkijakokouksessa oltiin yksimielisiä (tai ainakin melko yksimielisiä) oli se, ettei yhtä ja yhteistä "historiantutkimusta" ole -- joten myöskään "manuaalia" yhden ja yhtenäisen historiantutkimuksen menetelmän esittämiseksi voi olla. Lähes yhtenäisestä, mutta lukuisia "sivukatsauksia" sisältävästä metodikirjasta on kuitenkin olemassa Henrik Steniuksen pitkälle mietitty jäsentelyehdotus, jonka pääongelma mielestäni on juuri tämä, että toisaalta tunnutaan olettavan eräänlaisen "oikean" historiantutkimuksen ja "valtavirran" olemassaolo, johon sitten "uudet" alat ovat problemaattisessa suhteessa ja käsitellään erillisinä ja poikkeuksellisina "tapauksina". Matti Peltonen