Date: Wed, 21 Sep 1994 09:24:24 -0500 (CDT) From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> To: H-verkko <H-VERKKO@sara.cc.utu.fi> Subject: Logos & mythos (fwd)
---------- Forwarded message ---------- Date: Fri, 16 Sep 1994 18:50:21 +0200 From: Jukka Tapani Sarjala <juksar@UTU.FI> To: H-VERKKO@FIRIEN.BITNET Subject: Logos & mythos
H-VERKON avajaisten kunniaksi ajattelin vaivata kanssaihmisi{ni vanhalla ja tutuksi k{yneell{ teemalla affekteista.
Aiheena on t{ll{ kertaa Pentti Renvallin vuonna 1949 ilmestynyt tutkimus "Suomalainen 1500-luvun ihminen oikeuskatsomustensa valossa". T{ss{ teok- sessa tekij{ on ottanut teht{v{kseen tarkastella, millainen on ollut 1500- luvulla Suomessa el{neiden ihmisten nk. sielullinen rakenne. Olen lukenut er{it{ osia kirjasta. Suomessa Renvallin tutkimusta on pidetty paljon tapetilla olevan mentaliteettihistorian varhaisena edustaja- na. Mentaliteettihistoriaa koskevan keskustelun ep{m{{r{isyytt{ kuvastanee, ettei Renvallin tutkimuksesta ole sitten paljon muuta osattu sanoakaan. Ko- vin tarkasti en tietysti ole Renvall-reseptiota seurannut, mutta tuntuu sil- t{ kuin tuo luonnehdinta toimisi vain (my|nteisi{ assosiaatioita tuottamaan tarkoitettuna) nimilappuna. Mutta kirjaa voi l{hesty{ my|s toisella tavalla. En ole varma, luon- nehdinko t{t{ toista tapaa oikein, kun sanon, ett{ se on k{sitehistorialli- nen. Ranskalaisten annalistien konseptio mentaliteetista on k{sitykseni mukaan hyvin romanttinen (m{{ritelm{{ ei ole tarkoitettu pejoratiiviseksi). Se onkin vastaveto logos-konseptioon pohjautuvalle k{sitehistorialle. Kun Hannu tuossa kes{kuumalla pohdiskeli ja ihmetteli, miksi annalistit eiv{t ole olleet kiinnostuneita affekteista ja affektiopista, vastaus on t{ss{. Affektien historia on olennaisesti k{sitehistoriaa. Olen t{h{n menness{ saanut sen k{sityksen, ett{ koko ilmi| "affekti" on l{pikotaisin reflektoi- tu ja systematisoitu objekti. Ihmisen affektiivisuus oli 1600- ja 1700-lu- vulla kokemisen ehto ja edellytys. Affektin k{sitteeseen ei toisin sanoen sis{lly oletusta ihmisen tunteista ja kokemuksista kielen, retoriikan, mu- siikillisten figuurien, eleiden ja ilmeiden yms. tuolla puolen. 1600- ja 1700-luvun alkupuolen ihmiselle kokemukset ja mielenliikkeet olivat aina representoitavissa (affectus exprimere). Nuo representaatiot vasta opetti- vat ihmiselle, mit{ affektiivisuus ja kokeminen ovat. Jos sit{ ei oppinut/ halunnut oppia, silloin sellainen yksil| j{i rujoksi, kykenem{tt|m{ksi ko- kemaan. Meid{n kokemuksen ja tunteen k{sitteemme ovat sen verran modernin kontekstin l{p{isemi{, ett{ on vaikea ymm{rt{{, ett{ kokemistakin on jos- kus t{ytynyt varta vasten harjoitella ja opetella. Logos ja mythos: siin{ kaksi todellisuuden tasoa, joiden v{lill{ his- torioitsijat k{yv{t h{nn{nvetoa. (Aristoteles kai k{sittelee niit{ seikka- per{isesti, ehk{ Metafysiikassaan, mene tied{. Kenties Timo voi tarvittaes- sa valistaa meit{.) Logos-kieli oli tietty t{sm{llinen tapa puhua sek{ mik- ro- ett{ makrokosmoksesta, ts. kaikesta olevaisesta. Mythoksen romantikot aktualisoivat uudelleen Ranskan vallankumouksen p{{dytty{ bankruttiin. Ja annalistit poimivat tuon n{k|kulman saksalaisilta erinomaisin tuloksin. Myt- hoksen ehdoin ei n{hd{kseni ole paljon kanttia puhua affekteista. Mutta asiaan. Kun suomalaiset ovat lukeneet Renvallin po. tutkimusta, he ovat pist{neet p{{h{ns{ v{{r{t silm{lasit. Adekvaatti tapa l{hesty{ kir- jaa ei ole mentaliteettihistoria, vaan affektien historia. Ensi silti v{i- t{, ett{ t{m{ olisi muka ainoa tapa. Kirja osoittaa, ett{ Suomessa oli tuo- hon aikaan ainakin yksi tutkija, joka tiesi jotakin vanhan maailman mielen- liikkeiden dynamiikasta ja toimintaperiaatteista. Renvallilta puuttui tosin sopivia k{sitteit{, mink{ takia h{n kiert{{ mielenkiintoista aihepiiri{ kuin kissa kuppiaan. Varsinkin tutkimuksen loppuluku on sen verran vaikea- tajuinen, ett{ ly|n takkini vetoa, ett{ Renvallin parhaat pointit ovat men- neet useimmilta lukijoilta hukkaan. Sit{ lukiessa voi oikein kouriintuntu- vasti huomata, miten hyvin h{n on osunut affektien ytimeen sill{ puutteelli- sella k{sitteellisell{ arsenaalilla, joka h{nell{ oli k{yt|ss{{n. Tutkimuksessa on tietysti n{k|kohtia, jotka eiv{t nykyn{kymin ole ylei- sesti hyv{ksyttyj{, esim. kehitys- ja persoonallisuuspsykologiaan perustunut tulkinta primitiivisist{ kontra kehittyneist{ yhteiskunnista. Renvallille 1500-luvun ihminen oli kyvyilt{{n alkeellisempi kuin 1900-luvun ihminen. T{m{n seikan voimme nyt sivuuttaa - samoin kuin sen, ett{ Renvall kirjoittaa 1500-luvun ihmisen "el{mysmaailmasta". El{myksen k{site on 1500-luvun koh- dalla enemm{n kuin problemaattinen. Puhun t{ss{ mutatis mutandis "kokemus- maailmasta". Koko tutkimuksen l{ht|kohta on, ett{ 1500-luvun ja sen oikeusk{sitys- ten kohdalla tutkijaa kohtaa "per{ti toinen ihmismielen maailma". Nyt jos liikutaan mentaliteettihistorian maastossa, t{m{ sopii kuvaan vallan maini- osti. Siin{ se paha puoli onkin. Jos t{ss{ kohden vedet{{n mukaan MYTHOS, 1500-luvun ihminen romantisoidaan. H{nest{ tulee tuolloin kieless{ ja j{r- jess{ artikuloimattomien mekanismien ja voimien tuote, otollinen kohde his- toristiselle l{hestymistavalle. Silloin meid{n on helppo ajatella, ett{ "1500-luvun ihminen toimi ja suhtautui noin, koska h{n eli sellaisessa ja sellaisessa maailmassa etc." Sen sijaan on todettava: 1500-luvun ihminen ajatteli ja toimi noin, koska h{nell{ oli itsest{{n ja koko maailmastaan tietynlainen k{sitys (joka poikkesi meid{n k{sityksist{mme). 1500-luvun ihmisen ajattelu - ja t{m{ on Renvallin hyvi{ oivalluksia - ei peit{ mi- t{{n. Sen taakse ei "k{tkeydy" mit{{n salattuja voimia, olivat ne sitten sosiaalisia, taloudellisia tai muita voimia. Otan t{h{n lainauksen, miten Renvall luonnehtii affekteja. Toivotta- vasti tulkintani sitaatista her{tt{{ vastav{itteit{. Renvall kirjoittaa: "Kenties keskeisin ja kauaskantoisin puoli 1500-luvun ihmisen sielullisessa rakenteessa oli se, ett{ h{nen el{mysmaailmansa oli ilmeik{s. H{n n{ki ym- p{rist|ns{ ilmeikk{{n{ paljon suuremmassa m{{r{ss{ kuin my|hempien aikojen ihminen. (...) Tapahtumilla, olivat n{m{ sitten tekoja tai muutoksia, oli kullakin h{nen silmiss{{n oma ilmeens{, ei niin, ett{ tapahtumaan olisi tullut jotakin lis{{, vaan siten, ett{ tuo ilme oleellisesti kuului tapah- tuman luonteeseen. Ei h{n luultavasti personifioinut niit{, tuo ilme ei ol- lut persoonallisten kasvojen, vaan jotakin ep{m{{r{isemp{{, jotakin painos- tavaa, luontaanty|t{v{{, houkuttelevaa tai vapauttavaa. T{m{n mukaisesti rikosteoillakin oli kullakin oma ilmeens{ (...). Tuo ilme sis{lsi samalla affektiivisen vastauksen: jos teko oli kauhistuttava, se kutsui osoittamaan kauhistusta, jos inhottava, ilmaisemaan inhoa." Sill{ lailla. Onko t{m{n paremmin Suomessa viel{k{{n osattu kuvata affektien toimintaperiaatetta? Koko 1500-luvun suomalainen oikeusj{rjestel- m{ n{ytt{ytyy t{m{n valossa er{{nlaisena affektien purkamisen j{rjestelm{- n{. Renvall n{et kirjoittaa, ett{ "oikeus ja sen antama tuomio oli ik{{n kuin olemassa sit{ varten, ett{ ihminen sen avulla voisi olla auttamassa maailmanj{rjestykseen kuuluvan tasapainon yll{pit{mist{ (...)." Rikos toi- sin sanoen laukaisi affektit toimimaan, jotka sitten piti tyynnytt{{ jul- kisiksi katsotuilla rangaistuksilla ja hyvityksill{. Kyse ei ollut persoonakohtaisista, intiimeist{ tunteista. Rikoksen nk. ilme oli l{pijulkinen ja kollektiivisen kokemisen ja kouristelun aiheut- taja. Mit{{n ihmisen "sis{ist{ maailmaa" ei viel{ ollut, ei sen paremmin lautamiehill{, k{r{j{yleis|ll{, rikoksentekij|ill{ kuin muillakaan. Ei my|s- k{{n ollut mit{{n rikollisen sielua, jota olisi voitu ryhty{ parantamaan. Sen sijaan oli monimutkainen tapojen, moraalin ja affektien j{rjestelm{, johon kaikkien tuli sitoutua ja jossa tapahtuneet muutokset joutuivat ennem- min tai my|hemmin julkiseen k{sittelyyn. Modernissa maailmassa tunteet voi- vat vy|ry{ ja sill{ tavoin ehk{ muuttaa maailmaa, mutta 1500-luvulla affek- tit eiv{t vy|ryneet ja jos niin tekiv{tkin, niin heti tuohon vaivaan oltiin etsim{ss{ vasta-affekteja.
Terv. Jukka Sarjala