Date: Wed, 21 Sep 1994 15:28:22 -0700 (PDT) From: Hannu Salmi <hansalmi@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Virtuaalinen seminaari?
Timo kommentoi esittamaani ajatusta virtuaalisen seminaarin jarjes- tamisesta, mutta en ole muilta kiireilta ehtinyt vastaamaan. Eli teen sen nyt:
On Tue, 20 Sep 1994, Timo Ala-V{h{l{ wrote:
> > Seminaarin voisi jarjestaa esim. siten, etta valitaan tietty teema,
> > valmistellaan muutama tyopaperi, etsitaan alan asiantuntija ja pyydetaan
> > hanta vierailemaan H-verkossa. Vierailija antaa valmistellut kommentit
> > papereista ja sen jalkeen kaydaan yleista keskustelua.
> >
> > Ennen lahtemista merta edemmas kalaan voisi ajatella, etta esimerkiksi
> > kesan aikana kayty keskustelu tunteiden historiasta tarjoaisi sopivan
> > teeman. Vierailijaksi voisi ajatella vaikka Simo Knuuttilaa, jolla
> > nayttaa olevan sahkopostiosoite.
>
> Sopii minulle. Voisin omasta puolestani lahettaa luettavaksi tyopaperin
> habitus-opin historiasta. Kyse ei siis ole affektiopista, vaan sita
> sivuavasta teemasta. Aristoteleen ja skolastikkojen oppia habituksista ja
> hyveista on kasittaakseni tutkittu melko vahan, varsinkin silta osin, kun
> ne liittyvat tieto-opin psykologiseen perustaan.
Ajatus tunteiden ja affektien historiaan liittyvasta 'seminaarista' oli mieleenjuolahdus, jota voitaisiin pidemmalla aikavalilla kokeilla. Ajatukseni oli tama: tehdaan muutama tyopaperi, jotka lahetetaan verkon kautta jasenistolle hyvissa ajoin. Pyydetaan mukaan kommentaattoria, joka valmistelee kommentin ja esittaa sen niin ikaan verkossa. Taman jalkeen kaytaisiin yleista keskustelua. Seminaarille pitaisi paattaa tietty ajankohta, alkamis- ja paattymispaiva. Kommentaattori voisi tilata H-VERKON ja olla mukana 'seminaarin' ajan. Paattymispaivan lukkoonlyominen olisi tarkeaa siksi, etta kommentaattori voisi halutessaan poistua eika syntyisi jahkailua.
Joskus myohemmassa vaiheessa tata voisi kokeilla kansainvalisessakin mittakaavassa. Vai olenko liian megalomaaninen?
Jos tata halutaan kokeilla, tyopapereiden pitaisi olla melko lyhyita, ytimekkaita ja argumenttipainotteisia eika liikaa jaarittelua. Maksimi voisi olla 5-6 liuskaa, jolloin se ei olisi viela kohtuuttoman pitka sahkopostiviestina.
Viime kadessa kaikki on kiinni siita, herattaako tama kiinnostusta ja olisiko joku kiinnostunut kokeilemaan alustuksen tekemista. Viime paivina H-VERKOSSA on tullut esille kuva, kuvan manipulaatio ja propaganda. Tassahan voisi olla yksi teema.
> Mieleeni tuli myos toinen idea. Voisiko affektiteemasta laatia
> hypertekstin? Teksti sijaitsisi WWW-verkossa, ja sita yllapitaisi
> esimerkiksi Turun yliopiston historian laitos.
>
> Hyperteksti koostuisi yllapitajan tekemasta rungosta, ja tuohon runkoon
> voisi linkittaa kaiken tiedon, jota historiaverkkoon kuuluvat tuottavat.
> Hyperteksti ei olisi mikaan tyhjentava esitys affektien historiasta, mutta
> siina olisi ajantasatietona kaikki, mita verkkoon kuuluvat katsovat
> voivansa siihen laittaa.
>
> Hyperteksti toisi uuden ulottuvuuden tekstien valiselle keskustelulle.
> Jos kirjoittaja tahtoo siteerata toista tekstia, hanen ei tarvitse kopioida
> siteerattavaa tekstia alaviitteeseen, vaan han voi linkittaa tuon tekstin
> omaansa. Lukija voi siten halutessaan poiketa viitattuun tekstiin tai
> jatkaa alkutekstin lukemista.
>
> Toinen uutuus olisi se, etta hypertekstiin voitaisiin ottaa mukaan kuvia ja
> aanta. Siten musiikin ja taiteen tutkijat voisivat dokumentoida vaitteensa
> joustavammin kuin normaalissa verkkokeskustelussa. Jos jollakulla on
> tarpeeksi vahvat laitteet, han voi kasittaakseni laittaa mukaan myos
> liikkuvia kuvia, joten tana tarjoaisi uusia mahdollisuuksia myos
> teatteri- ja elokuvatutkijoille.
>
> En ole taman alan teknisen puolen asiantuntija, mutta kasittaakseni
> asiantuntijoita loytyy jokaisesta yliopistosta.
Tama on kylla sen verran suurisuuntainen visio, etten oikein tieda mita sanoa. Itse en hallitse hypertekstin tekemista, puhumattakaan etta se laajenisi hypermedian suuntaan. Ajatus on kylla houkutteleva. Kannatan kuitenkin perinteisempaa verkkoilua, koska hypermedia vaatisi liian jareaa teknista koneistoa, eika sita kaikilla ole.
Sen sijaan muutamilla kansainvalisilla keskustelulistoilla on oma gopher-osasto. Gopherin hoito on hyvin helppoa ja sen pystyisin hoitamaan. Minun mielestani pelkalta tekstipohjalta ei kannata lahtea rakentamaan hypertekstia/mediaa. Saman tarpeen voi tayttaa gopherin avulla.
Siis jos halutaan, voitaisiin perustaa esimerkiksi Turun yliopiston historian gopheriin oma osasto, jonne voitaisiin sijoittaa kaiken- laista matkan varrella kertynytta aineistoa (riippuen siita paljonko levytilaa on kaytossa). Mieleen tulee esimerkiksi viime kesan aikana keratty tunteiden ja affektien historiaan liittyva aikalaislahteiden valikoima. Jos nama lahteet Aristoteleesta Adam Smithiin olisivat keskitetysti gopherin kautta tarjolla, niita voisi kayttaa esimerkiksi opetuksen apuna hyvin vaivattomasti. Kuhunkin tekstiin olisi mahdollista tehda kommentit sen keskustelun perusteella, mita silloin kaytiin.
Itse gopher-puun rakentaminen ei olisi kuin puolen tunnin homma, jos sitakaan. Sen sijaan tyolainta on saattaa tiedostot sellaiseen kuntoon, etta niita voi kayttaa rakennuspalikkoina. Talla hetkella minulla ei ole oikein aikaa aiemmin kaydyn keskustelun perkaamiseen, mutta jos saan apua...
Terv. Hannu S.