Date: Mon, 19 Sep 1994 09:12:03 -0500 (CDT) From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> To: H-verkko <H-VERKKO@sara.cc.utu.fi> Subject: Re: Logos & Mythos
Pari huomautusta Jukan Renvall-tulkintaan ja affektihistoriaan yleensa. Ensinnakin arvelut siita, etta Renvallia on mentaalihistorioitsija, juontavat kai Pasi Falkin vuonna 1979 julkaisemaan artikkeliin teoksessa Tuomas Takala (toim.), Keskustelua 'paaomalogiikan' ja kapitalismin tutkimuksesta. Falkilla ja myos Hannu Hartikaisella oli kuitenkin perustavampi intressi kuin asettaa Renvall oikealle paikalle historiankirjoituksen historiassa, nimittain loytaa lahtokohtia modernin subjektiviteetin kehittymisen historialliselle ja konkreettiselle tutkimukselle. Kasittaakseni tama lahtokohta on vielakin aktuelli. Ja lisaksi se tulee varsin lahelle Renvallin omiakin intentioita.
Jos Renvallia luetaan individuaalipsykologian soveltajana, niin silloin on pidettava mielessa se tosiseikka, etta Renvallia ei kiinnostaa lansimaisen yksilon psykologia sinansa vaan se, miten tuo psykologia on syntynyt, miten lansimainen yksilo on kehittynyt. Tassa han tulee lahelle Norbert Eliasia (myos teoreettiset juuret ovat osin samat, vai eiko Weberin ideaalityypin ja Renvallin rakennekokonaisuuden kasitteessa ole jotain pistamattomasti samanlaista) - yksilo ei Renvallille suinkaan merkinnyt mitaan modernin arkiajattelun maarittelemaa yksiloa, tietynlaista atomia, joka olisi ymparistosta erillaan niin empiirisesti kuin loogisestikin. Pikemminkin han oli saksalaisen holistisen psykologian (Helmholz, Wundt) kannattaja ja piti yksiloa maaritelmallisesti ympariston korrelaattina (eika siis ainoastaan oliona joka on sen kanssa vuorovaikutuksessa, mika on atomistinen kanta): yksilo ja ymparisto olivat hanelle kasitettavissa vain yhteisen konstruktioperustan kautta. Nain 1500-luvun ihminen oli yksilo, mutta eraassa toisessa mielessa kuin 1800- tai 1900-luvun yksilo, koska ymparisto oli toinen. Tassa suhteessa Renvall pysyi aina hyvin johdonmukaisena. Tuo selitysyritys NSU:n kokouksessa 1959 oli vain eraanlainen harhapolku eika valttamatta seuraa edellisesta.
Mika yhdistaa niin Renvallin, mentaliteettihistorian, affektihistoriallisen kuin eliaslaisen lahestymistavan, on kiinnostus (lansimaisen) modernin subjektiviteetin syntyyn. Yksilopsykologia ei kai ole tasta kiinnostunut, koska se jo edellyttaa taman itsestaanselvyytena. Mutta erojakin on. Haluaisinkin kysya, mita, Jukka, tarkoitit erottelulla mythokseen (mentaliteetti) ja logokseen (kasitehistoria). Erityisesti minua kiinnostaisi tietaa, miten uutat mentaliteetin kasitteen mythoksesta.
Heikki