Date: Sun, 18 Sep 1994 22:41:27 +0300 (EET DST) From: Hannu Salmi <hansalmi@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Logos & mythos
Taytyy tunnustaa, etten oikein osaa lahtea kommentoimaan Jukan kirjoitusta Renvallin kirjasta "Suomalainen 1500-luvun ihminen oikeuskatsomustensa valossa", koska en ole sita lukenut. Sen voisi kylla liittaa lukuohjelmaan, sen verran merkittavasti kirjasta on kyse. Tartunkin tassa nyt vain epaolennaisuuksiin.
Jukka kritisoi kasitysta, etta Renvallin teos olisi mentaliteettien historian varhainen suomalainen edustaja. Kuka oikeastaan on esittanyt tallaisen kasityksen? Muistelen itse nahneeni tahan kirjaan liittyvaa pohdiskelua seka Heikki Ylikankaan etta Heikki Mikkelin teksteissa, eika muistaakseni kumpikaan tulkitse Renvallia mentaliteettien historian edustajaksi. Kateni ulottuvilla on Mikkelin artikkeli "Mentaliteettien historiaa: oliko 1500-luvun ihminen ahne ateisti?" (kirjassa Katsauksia, tulkintoja, nakemyksia historiasta historioitsijalle, 1984), jossa Mikkeli vertaa Renvallin opusta Lucien Febvren hieman aiemmin kirjoitta- maan Rabelais-kirjaan. Mikkelin mukaan: "Heidan selitysperustansa ovat vastakkaiset. Febvre ja muut ranskalaiset annalistit pyrkivat mentali- teettien historian tutkimuksellaan kartoittamaan tietyn historiallisen kauden sielullisen rakenteen yhteiskunnallis-kulttuurista perustaa. Renvall puolestaan individuaalipsykologian harrastajana selittaa itse- naisella sielullisen rakenteen kehityksella tuon aikakauden kayttaytymis- muotoja." Eli Mikkelinkin mielesta Renvall on "jotakin muuta", jotakin sellaista joka ei tahdo sopia sen paremmin aikakauden kansainvaliseen kuin suomalaiseenkaan keskusteluun. Heraa kysymys: jos Renvall tarkastalee 1500-lukua ennen kaikkea affektien kulttuurina, miten "individuaalipsykologian" keinot oikein istuvat. Kohteen ja menetelmien valilla tuntuu olevan ristiriita. Tarkoititko, Jukka, juuri tata todetessasi, ettei Renvallilla ollut kasitteita ilmion tarkasteluun? Miten Renvall muuten kasittelee "1500-luvun ihmista"? Mieleeni tulee se keskustelu, jota kesan aikana kavimme tiettyjen kasitteiden patevyysalueista. Onko 1500-luvun "affektiivinen maailma" jotakin niin koherenttia, etta se oikeuttaa puhumaan 1500-luvun "ihmisesta" - yksikossa? Ainakin itse olen jo niin postmodernien risteilevien diskurssien kahleissa, etta aina kun kuulen "1500- luvun ihmisen" tapaisen yleistyksen, halytyskelloni alkavat soida. Enta jos sittenkin loytyisi saroja, ristiriitoja, epasynkroniaa...
Terv. Hannu