Date: Fri, 15 Mar 1996 11:53:48 -0800 (PST) From: Hannu Juhani Salmi <hansalmi@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Smedsin vaitos
Subject: Väitös FM Kerstin Smeds Suomen ja Skandinavian historia
Helsingin yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa esitetään 16.3.1996 kello 10.00 (Porthania, sali PIII, Yliopistonkatu 3) tarkastettavaksi FM Kerstin Smedsin väitöskirja "Helsingfors - Paris. Finlands utveckling till nation på världsutställningarna 1851 - 1900". Tutkimus kuuluu Suomen ja Skandinavian historian alaan.
Vastaväittäjänä on professori Bo Grandien (Tukholman yliopisto) ja kustoksena professori Matti Klinge.
Väittelijän yhteystiedot: Hämeentie 125 A, 00560 Helsinki, puh. 90 - 708 4743 (t.) tai 90 - 757 0334 (k.).
Lyhennelmä väitöskirjatyöstä:
Helsinki - Pariisi. Suomi kehittyy kansakunnaksi maailmannäyttelyissä 1851 - 1900
Tämä kirja kertoo siitä prosessista, mihin Suomi joutui lähtiessään mukaan maailmannäyttelyihin viime vuosisadan loppupuolella. Miten esiintyä kansakuntana, saati sitten modernina teollisuusvaltiona, kun ei ollut mikään valtio vaan "Venäjän provinssi"? Kyseisen puolen vuosisadan aikana suomi otti - joskin alussa hyvin vaatimattomasti - osaa kaikkiin maailmannäyttelyihin paitsi kahteen. Pariisissa 1855 ja New Yorkissa 1853. Kyseessä on 9 näyttelyä: Lontoo 1851, Lontoo 1862, Pariisi 1867, Wien 1873, Philadelphia 1876, Pariisi 1878, Pariisi 1889, Chicago 1893 ja Pariisi 1900. Tutkimuksessa käydään sen lisäksi läpi myös tärkeimmät näyttelyt Venäjällä ja Pohjoismaissa.
Tämä tutkimus selvittää mm. miksi Suomi niin itsestäänselvästi näyttelyissä pyrki esiintymään "kansakuntana kansakuntien joukossa", Venäjästä erillään olevissa omissa osastoissaan ja paviljongeissaan. Yksi tämän työn keskeisiä punaisia lankoja, ja myös tuloksia, on osoittaa millä tavalla kotimaassa tapahtuvat kulttuuriset ja poliittiset prosessit heijastuivat Suomen äyttelyosastoissa ja pyrkimyksissä Euroopassa. Kieliriita ja sen ilmentämät maailmankatsomukselliset ja ideologiset eroavuudet ohjasi pitkälti näitä pyrkimyksiä. Ruotsinkieliset liberaalit teollisuuspiirit halusivat esitellä Suomea modernina länsimaisena kulttuuri- ja teollisuusvaltiona. Suomenmielisten pyrkimykset olivat miltei päinvastaiset: esitellä kulttuurista omaleimaisuuttamme, jonka juuret löytyisivät kaukana idän tundroilta. Toisaalta suomenmielisten sydäntä lähellä oli painottaa suomalaisen koulutuksen korkeaa tasoa, todistaa että Suomi on sivistysvaltio ja Suomen kansalla "valtionrakentamiskykyä". Tätä nykyä maailmalla oli kyseenalaistettu rotuopillisista syistä.
Tutkimuksen toinen keskeinen teema on näyttelyiden merkitys talouselämämme ideapankkina, mutta myös teollisuutemme, ja varsinkin taideteollisuutemme tason mittarina. Taideteollisuutta ja "suomalaista tyyliä" ruvettiin niin ikään käyttämään suoraan hyväksi kansallisen itsetunnon kehittämisessä.