Date: Tue, 17 Jan 1995 16:04:08 -0800 (PST) From: Hannu Salmi <hansalmi@utu.fi> To: H-VERKKO@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Re: aika? (fwd)
Hei, jostakin syysta (mika lie verkkohairio) monet eivat ole saaneet Juha Sihvolan aikakontribuutiota. Osoitteessa luki h-verkko-error, joten siina on ollut jotain ongelmia. Lahetan sen tassa uudelleen. Niilta, jotka saavat sen toiseen kertaan, pyydan anteeksi.
Terv. Hannu
---------- Forwarded message ---------- Date: Mon, 16 Jan 1995 14:26 -0500 (EST) From: js339 <Juha_SIHVOLA@umail.umd.edu> To: h-verkko-error@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Re: aika?
Arvoisat aikakeskustelijat ja muut h-verkkolaiset
Olen tilannut h-verkkoa jonkin aikaa ja huomannut etta siella on tallainen kiinnostava aikakasityksia koskeva keskustelu meneillaan. En ole tyokiireiden takia ehtinyt sita juuri lukea, ja ehka asiaan on vaikuttanut se, etta minun maanlaheista paatani alkaa aina ihan huimata, kun nakee historioitsijoiden keskustelevan naista korkealentoisista teoreettisista kysymyksista, kuten "aika", "syklisyys", "myytti", "moderni", "esimoderni", "postmoderni". En nyt ota kantaa kuin yhteen pieneen yksityiskohtaan, joka ehka on yleisteeman kannalta tangentiaalinen. Mielestani Hannu Salmi ei ollut oikeassa ollessaan samaa mielta joidenkin muiden kanssa, etta anakronismin kasite edellyttaisi mahdollisuutta asettua oman ajattelun (aikakasityksen yms.) ulkopuolelle. Olen samaa mielta muiden kanssa siita melko triviaalista seikasta etta historioitsija sen enempaa kuin kukaan muukaan ei voi asettua oman ajattelunsa (aikakasityksensa tms.) ulkopuolelle, mutta haluaisin lyhyesti perustella, miksi tasta ei mielestani seuraa yhtaan mitaan anakronismin kasitteen kannalta. Muuten olen myos sita mielta etta myyttinen aika ei ole pelkastaan syklista, mikaan kulttuuri ei perustu pelkastaan sykliseen aikakasitykseen, kaikissa kulttuureissa on erilaisia ja heterogeenisia aikaan liittyvia asioiden hahmottamisen tapoja, ja erilaiset aikakasitykset eivat kovin helposti sovi kulttuuritypologioiden esittamiseen.
Paa-argumenttini on kuitenkin seuraava:
1. Historiallisen tulkinnan esittaminen tekstista (tai tapahtumasta) on tutkijan tekemaa konstruktiota kolmessa mielessa: (1) Se perustuu fragmentaarisiin lahteisiin. (2) Se edellyttaa paattelya toiminnan ulkoisista tunnusmerkeista tekijan tarkoituksiin. (3) Historiallisen kuvan hahmottaminen nimenomaan historialliseksi kuvaksi on mahdollista vain kiinnittamalla huomiota nykyhetken ja menneisyyden eroihin. Siksi ei-historialliset eli nykyhetkeen kuuluvat kasitteet tulevat osaksi sellaistakin historiallista tulkintaa, jonka paamaara on vain menneisyyden ajattelun ymmartaminen (historiallinen rekonstruktio), ei sen nykyhetkisen patevyyden arviointi (rationaalinen rekonstruktio). Erityisesti siksi voidaan sanoa, etta menneisyyden ymmartaminen on aina nykyhetken ja tulkitsijan tulkintahorisontin ehdollistamaa.
2. Tasta kaikesta ei seuraa, ettei historioitsija voi tehda "virheita" ja ettei "anakronismi" eli tulkinta, jossa menneisyyden ihmisen vaitetaan tarkoittaneen sellaista, jota kaiken sen perusteella, mita kriittisen historiallisen tutkimuksen tuloksena tiedamme hanen historiallisesta kontekstistaan, hanen oli mahdotonta tai erittain epatodennakoista tarkoittaa, olisi yksi keskeinen "virheiden" laji. Anakronismeihin joudutaan paaasiallisesti kahdesta syysta: kiistetaan tai ignoroidaan historiallisen rationaalisen ja rekonstruktion ero (gadamerilainen hermeneutiikka, ja paradoksaalista kylla samaan umpikujaan paatyva vanhakantainen analyyttinen filosofianhistoria) tai myonnetaan se, mutta ajatellaan, etta historiantutkimus voi tulla toimeen ilman nykyhetkessa tapahtuvaa teoreettista kasiteanalyysia eli rationaalista rekonstruktiota (historismi). Siksi historioitsija tarvitsee tyossaan seka hyvaa historiallisen kontekstin tuntemusta etta moderneja teoreettisia valineita, jotta han onnistuisi valttamaan anakronismit eli olemaan liittamatta perustelematta ja asiaa tutkimatta menneisyyden tekstiin myohempien aikojen kasityksia ja ajattelutottumuksia.
3. Nama ovat mielestani tarkeita seikkoja ja yhteydessa myos relativismia koskevaan keskusteluun (jota on kayty talla postituslistallakin nakojaan mutta en ole siihen perehtynyt). On nimittain hammastyttavaa, kuinka moni historioitsija oivaltaessaan menneisyyden tulkinnan olevan nykyhetken ehdollistamaa ja historistisen ohjelman olevan mahdotonta toteuttaa, paatyy jonkinlaiseen loysaperseiseen relativismiin eli ajattelee, ettei anakronismeja oikeastaan ole, tulkinnan virheellisyydesta tai objektiivisuudesta ei voi puhua jne. En sano, etta Hannu Salmi ajattelee nain. Postmodernista aikakasityksesta innostunut turkulainen tai helsinkilainen historian jatko-opiskelija voi kuitenkin niin tehda. Edes yhta aihetta koskevien historiallisten rekonstruktioiden konvergenssin kieltamisesta ei seuraa mitaan tulkintojen relativismia: objektiivisuudesta, arvovapaudesta ja totuudesta voidaan edelleen puhua. Mita ne ovat, on tietysti iso asia, enka viitsi siihen nyt menna. Mutta olen edelleen periaatteessa samaa mielta kuin syksylla 1983 pitaessani aiheesta esitelman ravintola Hameenportin kabinetissa turkulaiselle historian metodologian keskustelupiirille. Jos joku on kiinnostunut enemman siita, mita ajattelen naista asioista, paras ja lyhyin tapa on lukea Juha Siltalan kirjaa Suomalainen ahdistus koskeva arvosteluni (HAik 1/1993) jossa kasittelen aika paljon tata kysymysta.
Juha Sihvola Center for Hellenic Studies Washington DC
PS. Kun talla listalla on paljon elokuvan harrastajia, voisin seuraavan keskusteluteeman avaukseksi kysya, mita mielta olette mieleeni tulleesta ajatuksesta, etta pitaisi lahettaa John Travolta ja Samuel Jackson vapauttamaan heliin elokuva-arvosteluja kirjoittava Viljami Laine lopullisesti siita ylenmaaraisesta saalin tunteesta, jota han tuntee Quentin Tarantinon saavutuksia kohtaan.