Date: Mon, 19 Dec 1994 09:25:36 -0800 (PST) From: Hannu Salmi <hansalmi@utu.fi> To: H-VERKKO@sara.cc.utu.fi Subject: Re: aika?
Yritin viime perjantaina kommentoida Lauri Kemppisen viestia, mutta jostakin syysta onnistuin pikkujoulutunnelmissa kadottamaan tekstini eetteriin. Voinko esittaa tassa vain pari jatkokysymysta?
> Jokainen yksilo-subjekti jasentaa tapahtumat temporaa-
> lisesti suhteuttaen ne aiempiin tapahtumiin
> elamassaan. Tata ajan kokemista voimme kutsua yksilolliseksi
> (subjektiiviseksi) ajaksi.
Perustellusti voi kysya, niin kuin toteat hieman myohemmin, suhteuttaako yksilo kokemuksensa vain omiin aiempiin kokemuksiinsa? Eiko yhteisolli- syydella ole ratkaiseva merkitys? Miten pitaisi sitten suhtautua esimerkiksi myyttiseen aikaan, pyrkimykseen tulkita oma elaman- historia tietyn syklisen mallin toistumisena. Eiko subjektiivinen aika voi ilmeta myos tallaisessa muodossa?
Lisaksi erottelu subjektiiviseen, yhteiskunnalliseen ja objektiiviseen
aikaan herattaa kysymyksen, projisoituuko niiden mukana menneisyyteen
moderneja kasityksia yksilosta, yhteiskunnasta ja luonnosta? Mieleen
juolahtaa Emmanuel Le Roy Ladurien Montailloun jakso, jossa analysoidaan
kylalaisten ajantajua. Tuntuu silta, etta erottelu subjektiiviseen
ja yhteiskunnalliseen aikaan ei sovi esimodernin ajan ja ajantajun
tarkasteluun. (Montailloun aikaa kasitteleva luku on muuten parempi
esimerkiksi ruotsinkielisessa kaannoksessa, silla suomalaista laitosta
on lyhennetty juuri tasta kohtaa!)
> luokitella yhteiskunnallis- historialliseksi ajaksi. Yksilollisten aikojen
> intersubjektiivinen suhteuttaminen edellyttaa
> objektiivisesti mitattavan ajan.
Voiko tallainen suhteuttaminen olla ylipaansa mahdollista?
> Mitattava aika on se, jota voimme kutsua kronologiseksi tai
> kosmologiseksi ajaksi. Se on sopimuksenvarainen jarjestelma, joka perus-
> tuu esim. planeettojen liikkeisiin tai muihin subjektista riippumattomiin
> mittauskohteisiin. Se on objektiivinen aika seka matemaattisen
> abstraktion etta kosmologisen ajan merkityksessa.
> Sanomme, etta tallainen aika on sopimuksenvaraista, koska sen merkitys
> on ainoastaan subjektiivisten aikojen vertailukohteena
> ja yhteiskunnallis-historiallisen ajan edellytyksena.
Toisaalta luonnontieteellisen tai kosmologisen ajan "objektiivisuutta"
voi epailla. Kaikkihan on suhteellista niin kuin Einsteinkin totesi.
Ajatus siita, etta on olemassa lineaarinen, yhtenainen ajallinen
infrastruktuuri, liittyy newtonilaiseen luonnontieteeseen. Tuskin
luonnontieteilijat talla hetkella ajattelevat, etta on yksi Aika.
Siina mielessa kulttuurintutkijoiden ja luonnontieteilijoiden
nakemykset ovat lahestyneet toisiaan.
> Mita merkitysta talla kaikella on historian-
> tutkimuksessa?
Miten ajattelet, etta esittamasi kolmijako viime kadessa vaikuttaa historiantutkimukseen? Millaista aikaa historioitsija tutkii?
terv. Hannu