Date: Thu, 23 Mar 1995 18:41 -0500 (EST) From: js339 <Juha_SIHVOLA@umail.umd.edu> To: H-VERKKO@sara.cc.utu.fi Subject: Pilatuksen kirjeet
Kari Immosen kysely William Percival Crozierin toimittamasta Pilatuksen Senecalle lahettamien kirjeiden alkuperasta heratti uteliaisuuteni varsinkin, kun ihmettelin, miksi kaikki vastaajat viittasivat helposti saatavilla olevaan tietoon Crozierista, mutta kukaan ei sano mitaan itse kirjeista, joita ymmarsin Karin kysymyksen myos koskeneen. (Vai oliko tosiaan oletus vai kenties jopa tieto, etta Mr. Crozier oli itse sepittanyt kyseiset kirjeet eika toimittanut ja kaantanyt jotakin olemassaolevaa kokoelmaa.) Koska en ole mikaan kulttuurihistorian monipuolisuusihme, taytyy myontaa, etta en tiennyt asiasta ennen Karin kysymysta mitaan ja uteliaisuuteni riitti vain Center for Hellenic Studiesin kirjastoon (jossa ei ole mitaan kirkkohistoriallista aineistoa), Internetiin ja kyselyihin parilta kollegalta. Saattaa olla, etta lansimaisen kulttuurin kokonaisvaltaisen ymmartamisen mestarit nyt nauravat kapea-alaiselle oppineisuudelleni, kun kerron, etta sain selville vain seuraavan.
Pontius Pilatukselta ei ole sailynyt mitaan autenttisia kirjoituksia, mutta jo varhaisessa vaiheessa alettiin hanen nimissaan kirjoittaa apokryfisia teksteja, joissa kuvaillaan Jeesuksen oikeudenkayntia, sen taustaa seka Pilatuksen oletettuja motiiveja ja mietteita. Osa naista teksteista on kirjemuotoisia ja vaitettyjen vastaanottajien joukossa ovat mm. keisarit Tiberius ja Herodes seka kunigas Herodes. En loytanyt mainintoja Senecalle osoitetuista kirjeista, mutta vaatimattomien tietojeni perusteella en nae ajatusta tallaisen kokoelman olemassaolosta jossakin alkukrisitillisessa piirissa jo suhteellisen varhain (esim. 300-luvulla) mitenkaan ilmeisesti absurdiksi. Yleisesti tunnettuja ovat apostoli Paavalin Senecalle lahettamiksi kirjeiksi (seka Senecan vastauksiksi) vaitetyt apokryfiset tekstit, jotka on tiettavasti kirjoitettu 300-luvulla. Latinankielisten kirjeiden sisaltoa sanotaan tyylillisesti haparoivaksi ja itseaan toistavaksi. Kirjoittajat eivat tulleet myoskaan ajatelleeksi, etta Paavali ei tiettavasti osannut latinaa vaan kirjoitti kreikaksi (kun sen sijaan Seneca olisi osannut kreikkaa). Huomattakoon, etta eraat kristilliset suuntaukset tulkitsivat Pilatuksen Jeesuksen ystavaksi ja hengenheimolaiseksi seka syyttomaksi taman tuomioon. Etiopian koptilaisen kirkon piirissa hanet julistettiin pyhimykseksi. Pilatusta ja tata koskevia legendoja koskevia viittauksia loytyi helposti ja niin maar mahdottomasti, ettei niita tassa kannata luetella (varsinkaan kun yhtaan ei ole itsellani kasilla).
Mainitunlaisia kirjeita voi kutsua tietysti "vaarennoksiksi" siina mielessa, etta ne on kirjoittanut joku muu kuin vaitettu tekija ja ne on laadittu satoja vuosia oletetun tapahtuma-ajan jalkeen. Kuitenkin voisi sanoa, etta "vaarennos" on useissa tapauksissa historiantutkijoiden kliseisesti kayttaman muoti-ilmaisun mukaan "anakronistinen" termi. Tekijoiden motiivit voivat olla hyvinkin toisenlaiset kuin meidan aikojemme vaarentajien. Ns. pseudoepigrafia eli tekstien kirjoittaminen esimerkiksi uskonnollisen tai filosofisen koulun johtajan tai perustajan tai jonkun muun tunnetun henkilon nimissa on antiikissa pitka perinne, jonka varhaisempia vaiheita edustavat esimerkiksi ns. Platonin kirjeet, joista kenties yksikaan ei ole taman itsensa kasialaa mutta pari kyllakin sellaisten henkiloiden kirjoittamia, jotka kuuluivat taman lahipiiriin ja olivat hyvin perilla historiallisista tosiseikoista.
Vahaisten lahteideni perusteella en tietenkaan voi laskea pois mahdollisuutta, etta Pilatuksen Seneca-kirjeet olisivat aivan myohempien aikojen tuote. Crozierista en tieda mitaan kongressin kirjaston luetteloa enempaa, mutta jos katsoo hanen muuta tuotantoaan, sehan koostuu yhdesta volyymista poliittisia haastatteluja ja ajanlaskun alun aikaista Roomaa kasittelevasta historiallisesta romaanista. Ei olisi tietenkaan taysin poissuljettua, etta mies olisi sepitellyt myos Pilatuksen kirjeita joistakin mahdollisesti uskonnollisista motiiveista.
Hannu Salmen huomautus, etta henkilo, joka on saanut vain kolme monografiaa kongressin kirjastoon, ei voine olla "tunnettu Oxfordin professori", ei kay yksiin sen kanssa, mita tiedan anglosaksisesta akateemisesta kulttuurista. Pari esimerkkia omalta kotikentaltani. Modernin antiikin filosofian tutkimuksen pioneeri G.E.L. Owen, oli hahmo, jota eivat tunteneet ainoastaan kaikki antiikin filosofian tutkijat vaan muutkin filosofit ja sivistyneet ihmiset. Han kuului nuoremman polven edustajana brittilaisen huippuintelligentsian muodostamaan ns. Bloomsbury-ryhmaan Bertrand Russellin, Virginia Woolfin ja John Maynard Keynesin rinnalla. Elaessaan han julkaisi 18-20 lyhytta artikkelia ja hanen ainokainen monografiansa (joka sisaltaa ko. artikkelit) julkaistiin vasta hanen kuoltuaan liiallisen viinanjuomisen jalkiseurauksiin vuonna 1982. Kysyessani taannoin kollegaltani Victor Castonilta, keita han piti nykyisen antiikin filosofian tutkimuksen kolmena valovoimaisimpana hahmona, han sijoitti joukkoon Myles Burnyeatin ja L. A. Kosmanin, joista kumpikaan ei ole toistaiseksi julkaissut yhtaan monografiaa useiden kymmenien vuosien menestyksekkaasta urasta huolimatta. Voin silti vakuuttaa, etta heidat tuntee jokainen alalla tyoskenteleva.
Jos olen osoittanut Pilatuksen kirjeiden osalta suurta sivistymattomyytta, please, naurakaa vapaasti, mutta olisin kovin kiitollinen, jos joku voisi lyhyesti valistaa asiasta.
terveisin Juha Sihvola