Date: Tue, 31 Jan 1995 12:11:50 +0200 From: Jukka Tapani Sarjala <juksar@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Anakronismi ja historismi
Esitan edelleen muutamia huomautuksia teemaan "Anakronismi ja historismi".
Ensinnakin hyvaksyn Juhan tulkinnan omasta historismi-konseptiostani. Se on luonteeltaan metodologinen. Mutta enemman kuin Juha haluan korostaa tutki- jalle osoitettua vaatimusta virittaa omia kasitteitaan ja kasityksiaan herkiksi kohteelleen. Ilman modernia ymmarrysta emme ymmartaisi mitaan, mut- ta meidan ei tarvitse jaada oman epookkimme vangeiksi. Juhan mainitsemat loysa--piip--set relativistit sitovat itsensa ihan vapaaehtoisesti tuollai- siin kahleisiin (eras masokismin muoto?). He unohtavat kysya - niinkuin jarkevassa keskustelussa aina kysytaan -, missa on paras argumentti: olen- ko mina oikeassa vai onko esim. Rabelais oikeassa. Menneisyyden keskustelu- kumppanin pointit saavat oman mielemme liikkeeseen. (Tassa on muuten eras tulkinta affekteista tutkimustoiminnan yhteyteen liitettyna. "Perturbationes animi" merkitsee meille vieraan ja oudon taipumusta temmata sielumme ulos jokapaivaisesta aarellisyydestaan. Mutta tassa yhteydessa aarettomyys ei olekaan Jumala - mita se ikina sitten merkitseekaan - vaan historia. Nako- kulmamme on aina rajallinen, mutta voimme kokea rajattomuuden koetellessam- me kasityksiamme menneisyyden tarjoamien keskustelijoiden kanssa. Monille tuollainen sielun hammennys on kokemuksena liian voimakas ja pelottava, jol- loin he pysyvat turvallisesti omissa ympyroissaan. Tulos: historismi.)
Toinen nakokohta liittyy menneisyyden vakavasti ottamiseen. Fraasi histori- asta elaman opettajana sisaltaa suuremman totuuden kuin pinnalta katsoen nayttaa. Siita on tullut tyhjanpaivainen hokema, koska suhteemme menneisyy- teen on muuttunut niin luonnontieteelliseksi. Tarkoitan luonnontieteelli- syydella sita, etta menneisyytta vain tarkastellaan ja havainnoidaan kuin luonnonobjektia sen sijaan, etta annettaisiin tuon objektin vaikuttaa mei- dan (instrumentaaliseen) jarjen kayttoomme. Kun relativisti toteaa, etta "kaikkea ihmeellista menneisyyden ihmiset ovat tehneet ja ajatelleet, mutta mina ajattelen nain", han ei ole oppinut historiasta yhtaan mitaan. Han ei anna historian opettaa itseaan. -Tama vain ihan taydennykseksi & selvennyk- seksi aiemmin keskustelussa todettuun.
Kolmas pointtini on enemmankin kysymys, joka koskee rationaalisen rekonst- ruktion l. systemaattisen kasiteanalyysin asemaa ja merkitysta. Rortyn, Knuuttilan ja Kuschin kirjoittamista artikkeleista seka Juhan h-verkossa esittamista vaitteista olen saanut sen kasityksen, etta rationaalisella rekonstruktiolla on jarkevaa kayttoa nimenomaan filosofian historiassa. Se on ainakin hyva heuristinen apuneuvo. Mutta enta muuten? Mielestani oppi- neisiin teksteihin asioiden monimerkityksellisyys on sisaanrakennettu aivan tietylla tavalla. On jarkevaa kayttaa menneisyyden ajattelijoiden saavutuk- sia hyvaksi oman aikamme keskustelujen eteenpain viemisessa. Ehka ratio- naalinen rekonstruktio myos auttaa keksimaan uusia tulkintavariantteja kirjoitettaessa filosofian historiaa kuten Juha ymmartaakseni totesi. Systemaattisessa kasiteanalyysissa kuitenkin oletetaan sellaisia asioiden/ tekstien rakentumisen logiikoita, jotka ovat kasitykseni mukaan muotoutu- neet juuri filosofian perinteessa. Onko totuudenmukaista kayttaa naita tyo- valineita kaikkeen historiaan?
Jukka Sarjala