Date: Mon, 08 May 1995 12:23:16 -0700 (PDT) From: Hannu Salmi <hansalmi@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Iivana IV keisarina
Turun yliopiston yleisessa historiassa tarkastetaan 2.6.1995 klo 18 FK Jaakko Lehtovirran lisensiaatintutkimus "Iivana IV keisarina". Tyon virallisina tarkastajina toimivat Dr. John Lind Koopenhaminan yliopistosta ja prof. Kalervo Hovi Turun yliopistosta. Tarkastustilaisuus on yleisen historian harjoitus- huoneessa (Juslenia, Henrikinkatu 2, 3. krs). Tervetuloa!
Tassa tyon tiivistelma:
TURUN YLIOPISTO Historian laitos LEHTOVIRTA, JAAKKO: Iivana IV keisarina. Lisensiaatintutkimus, 274 sivua + liite Yleinen historia Maaliskuu 1995 -------------------------------
Tutkimuksessa tarkastellaan varhaista venalaista tsaariutta keisariuden nakokulmasta. Kasittely alkaa 1400-luvun loppu- puolelta ja aikarajaus paattyy Iivana IV:n kuolemaan v.1584. Keisariuden tuntomerkeiksi eritellaan sakraalius, autokratia ja universalismi. Tutkimus perustuu erilaiseen painettuun alkuperaismateriaaliin, diplomaattiaineistoon, kronikoihin, Iivana IV:n kirjeenvaihtoon, seka myos kuvalahteisiin. Tsaari-sanalla tarkoitettiin ennen venalaista tsaariutta joko hallitsijaa yleensa tai Bysantin ja tataarien "tsaare- ja"; venalaiset hallitsijat olivat suuriruhtinaita tai ruhtinaita. Koillis-Venajan hajanaisuus ja poliittiset perinteet loivat kuitenkin tarpeen ottaa kayttoon uusi titteli, kun Moskovan hallitsijat alistivat koko alueen. Tsaarintitteli tuli tarjolle, kun Konstantinopoli oli kukis- tunut ja tataarivalta irtisanottu 1400-luvun loppuun mennes- sa. Lopullisen kimmokkeen antoivat uudet diplomaattikontak- tit lanteen. Iivana III ja Vasili III kayttivat tittelia varsin rajoitetusti, mutta heidan aikanaan syntyi erilaisia "Suuria kertomuksia", jotka tarjosivat legitimaation tsaa- riudelle; tunnetuin naista on Kolmannen Rooman teoria. Iivana IV kruunattiin v.1547 ensimmaisena venalaisena tsaariksi bysanttilaisin menoin, pitkalti iosifilaisen kirkollisen liikkeen toimesta. Liike pyrki nain sitomaan uudentyyppisen hallitsijan kirkon etuihin. Tsaariuteen liitettiin heti bysanttilaiseen malliin joitakin papillisia tehtavia, ja kaytannossakin tsaari oli kirkon paa, mutta venalainen versio oli kuitenkin "alasajettu", eika tsaarille suotu heti sellaisia pyhyyden attribuutteja kuin Bysantin keisareille. Erityiseen hengelliseen rooliinsa nojautuen Iivana IV vaati itselleen myos rajattomia valtaoikeuksia. Venajaa pidettiin yleisesti itsevaltaisena maana, mutta Iivana IV joutui vuonna 1565 jarjestamaan vallankaappauksen varmis- taakseen kirkon oppien ja monien yksittaisten teoreetikkojen kehittelemien mallien mukaisen autokratian. Siihen kuului hallitsijan vastuu suoraan Jumalalle, ihmisen vapauden kieltaminen, ja grozan, uhkan tai ankaruuden kayttaminen hallitsemisen valineena. Sen sijaan Iivana IV ei kiinnostunut universaalihallitsi- jan roolista. Sita tarjosivat niin Lahi-Idan ortodoksit kuin Rooman paavikin, olettaen, etta Venaja olisi Kolmannen Rooman idean mukaisesti kiinnostunut Bysantin perinnosta. Ulkopolitiikan analysointi osoittaa kuitenkin, etta Moskovan Venaja perusti toimintansa Kiovan ja Vladimirin perinnolle, ei Bysantin. Nain keisariuden kolmas ja yleisesti hyvaksy- tyin kriteeri jaa Iivana IV:n aikana tayttymatta.