Date: Mon, 07 Aug 1995 23:21:44 +0300 (EET DST) From: Janne Kalevi Tunturi <jantun@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: 1700-luvun tutkimuksen maailmankongressi - Munster
Heikki jo esittelikin Munsterin kongressin tapahtumia, mutta referoin nyt lyhyesti Roger Chartierin esityksen, johon jo viitattiin. Chartier puhui istunnossa, jossa keskityttiin lukemisen historiaan - ennen kaikkea 1700-luvulla. Hanen otsikkonsa oli _Peut-on parler de revolution de la lecture au XVIII siecle?_
Seuraavassa joitakin esitelman paakohtia: (1) Lukemisen ymmartaminen vaaralliseksi toiminnaksi. Sen koettiin aiheuttavan fyysista liikkumattomuutta ja samalla kiihdyttavan henkea liikaakin. Chartier tuntui osittain kannattavan tata tulkintaa, mutta antoi samalla ymmartaa, etta tutkiessaan espanjalaisia lahteita, han on loytanyt jotain muutakin. Yleisestihan 1700-luvun lahteet suhtautuvat melko kielteisesti fiktion lukemiseen, esimerkiksi Richardsonin Pamelan maailmaan vajoamista pidettiin petoksena ihmiskuntaa vastaan, mainitsi Chartier.
(2) Chartierkin osallistui intensiivinen-ekstensiivinen -keskusteluun, joka on ollut lukemisen historian tutkijoiden kesken kaynnissa Rolf Engelsingin kirjoituksista alkaen. Yleisestihan ekstensiivisen lukemisen on nahty kehittyvan 1700-luvulla huomattavasti. Talla kertaa niin Chartier kuin muutkin panelistit halusivat osoittaa sen kehittyneen jo varhemmin. (Lieko asiaan vaikuttanut se, etta osanottajat tuntuivat tulevan lahes poikkeuksetta joko Ranskasta, Yhdysvalloista tai Hollannista, saksalaiset eivat paljoa esiintyneet). 1700-luvun merkitysta ei kuitenkaan haluttu kieltaa.
(3) Chartier kasitteli viela kirjapainon vaikutusta lukijan ja tekstin suhteessa. Se demystifioi kirjaa ja vaikutti samalla sen leviamiseen.
Viitattuaan viela lyhyesti siihen, miten vahan tietoa meilla on menneisyyden lukutavoista, Chartier vaitti, ettei 1700-luvulla sinansa syntynyt mitaan lukemisen vallankumousta, mutta etta se oli osa tuota vallankumousta, joka oli alkanut jo aiemmin ja paattyi osin vasta 1800-luvulla.
Vaikka Chartier'n jalkeen sali tuntui tyhjenevan, ainakin minulle istunnon mielenkiintoisin esitys oli Hans-Walter Schmidtin esittely J.A. Bergkin teoksesta _Kunst, Bucher zu lesen_ (Jena, 1799). Kirja oli ilmeisesti tuntematon kaikille muille osanottajille, mutta sitakin mielenkiintoisempi.
Bergk esittelee siina paitsi lukemisen teorioita, myos sen pedagogiikkaa. Han esittaa ehkapa ensimmaisena (tahan oletukseen tultiin ainakin Munsterissa) lukemisen olevan aina lopulta sisaista. Kun luemme kirjaa, luemme itseamme. Lukija on aktiivinen, jumalankaltainen merkitysten luoja, joka tarkkailee itseaan ja tuntemuksiaan. Vaikka tama kaikki kuulostaa romantiikan teoreetikoilta, Bergk teki ensimmaisena kirjasta ja sen lukemisesta fichtelaisen *minan* temmellyskentan. Tata Schmidt joutui todistelemaan useasti seuranneessa keskustelussa.
Terveisin, Janne Tunturi