TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
YLIKOSKI, ESA: Kiinan käsittely suomalaisissa yleisen historian oppikirjoissa autonomian ajan loppupuolella ja siihen vaikuttaneita
taustatekijöitä
Pro gradu tutkielma, 116 s.
Yleinen historia
Tammikuu 1989
Tutkimuksessa on tarkasteltu kaikkia kansa ja oppikouluissa käytössä olleita yleisen historian oppikirjoja 1870-luvulta 1910-luvulle autonomian ajan loppuun selvittäen Kiinan historian käsittelyn määrää ja sisällöllisiä piirteitä, kuten aihepiirejä, aikakausijakoa sekä myös ns. suhtautuvaa sisältöä. Tutkimuksen toisena keskeisenä osana on tämän käsittelyn taustatekijöiden, kuten Euroopan, Suomen ja Kiinan yleisen tilanteen, Kiina tutkimuksen, historiankirjoituksen, historian yleisesitysten, maantiedon oppikirjojen, kasvatuskeskustelun sekä tekijöiden henkilöhistorian tarkastelu.
Oppikirjojen sisällön tarkastelun osalta käytetään ennen muuta sanallis-deskriptiivista menetelmää käyttäen lainauksia ja referointia. Tulokset käsittelyn määrästä ja aihepiireistä tiivistetään taulukoissa. Lisäksi tarkastellaan sisällön jakautumista valtiolliseen ja kulttuurihistoriaan sekä yleistä asennoitumista Kiinan kulttuuriin.
Kiinan oppikirjakäsittelyn taustatekijöiden selvittämisen lähtökohta on toisaalta historiografinen - kysymys on erityinen muoto historiankirjoituksen historiaa - ja toisaalta historianfilosofinen kysymyksessä oleva kohde-maa, Kiina, on monessa suhteessa historiallisen merkityksensä ja vaiheidensa perusteella yleismaailmallisesti tärkeä, mutta Suomelle etäinen ja vieras kulttuuripiiri.
Tutkimuksessa käy ilmi, että Kiinan käsittely oli koko ajan hyvin vähäistä tai puuttui kokonaan kansakoulun historiankirjoissa. Oppikoulun kirjoissa Kiinan käsittely väheni 18001vuun lopulla verrattuna varsinkin aiempiin lukukirjoihin. Käsittely lisääntyi varsinkin Kiinan uusimpien vaiheiden osalta 1910 luvulla. Taustatekijöiden osalta tutkimuksessa käy ilmi, että Kiina tutkimus oli maassamme hyvin vähäistä eikä Kiinan historiaa käsitelty suhteellisesti juuri oppikirjoja laveammin yleisen historian yleisesityksissäkään. Suomalainen historiankirjoitus noudatti erityisesti saksalaisen historiankirjoituksen yleislinjaa tältä osin. Oppikirjojen tekijät olivat koulumiehiä ja kulttuurivaikuttajia suomen ja ruotsinkielisessä kulttuurielämässä, ja heidän oma tutkimustoimintansa liittyi yleensä Suomen historiaan. Historianopetus nähtiin kansalaiskasvatuksen ja kansallisen kehityksen välineenä Suomessa, eikä kehityksessään iltaan laskeneen kaukaisen Kiinan vieraan kulttuurin esittelyn nähty mitenkään palvelevan näitä tehtäviä. Tässä suhteessa saman ajan kirjojen välillä ei ole suuria eroja, mikä kertoo historian oppikirjojen kirjoittamisen laajasti katsoen institutionaalisesta luonteesta.