TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
YLI-SAVOLA; TEIJA: Theodore Roosevelt ja Yhdysvaltain Panaman kanavan
politiikka 1901-1903
Laudatur tutkielma, 156 s.
Yleinen historia
Helmikuu 1988
Tutkielmani käsittelee ajankohtaa, jolloin Yhdysvallat tuli toden teolla
mukaan kilpailuun "viimeisistä vapaista alueista", siirtomaista. Siirtomaiden
hankinnan ohella suurvaltojen aggressiivinen ulkopolitiikka tuli ilmi myös
siinä, miten ne kohtelivat pienempiä ja myös heikompia valtioita. Panaman
kanavan hankinta Yhdysvaltain alaisuuteen tapahtui loukaten pienen valtion,
Kolumbian, oikeuksia.
Kanavan, tai muun kulkureitin, rakentaminen Väli Amerikkaan oli ollut pitkään
1800 luvulla amerikkalaisten unelma. Suunnitelmia unelman toteuttamiseksi
tehtiinkin useasti 1800 luvun ensimmäisellä puoliskolla. Amerikkalaisten
ohella britit olivat asiasta erittäin kiinnostuneita. Maiden välinen kilpailu
tulevasta reitistä kuitenkin loppui maiden solmittua v. 1850 ns. Clayton
Bulwer sopimuksen, jonka mukaan kumpikaan maa ei saisi yksin päättää
mahdollisen keskiamerikkalaisen kulkuväylän rakentamisesta. Hankkeen
toteuttamista siirsivät brittien ongelmat Intiassa, Yhdysvaltain sisällissota,
ja se, että Panaman niemimaan poikki rakennettiin 1850-luvulla rautatie.
Niinpä amerikkalaisten ja brittien edelle kanavan rakentamisessa ehtivät
ranskalaiset, joiden kanavahanke Panamassa kuitenkin ajautui konkurssiin 1889.
Ranskalaisten epäonnistumista vahingoniloisina seuranneet amerikkalaiset
päättivät nyt itse rakentaa kanavan. Ns. toisella Hay Pauncefote sopimuksella
Iso Britannia antoi kanavan rakentamisen Yhdysvaltain yksinoikeudeksi. Pitkän
ja katkeran taistelun jälkeen kanavan sijoituspaikaksi valittiin Panama.
Erityisesti presidentti Th.Roosevelt vaikutti siihen, että Panama asetettiin
Nicaraguan edelle reittiä valittaessa. Jatkossa Rooseveltin vaikutus
kanavahankkeeseen vain lisääntyi. Hänen Monroe oppiin, rotuoppiin ja
nationalismiin pohjautuva aggressiivinen ulkopolitiikkansa toteutui
tehokkaimmin juuri Panamassa.
Panama kuului 1903 Kolumbialle, joka ei olisi halunnut luovuttaa aluetta
Yhdysvaltain hallintaan saamatta siitä kunnon korvausta. Kun neuvottelut
Kolumbian kanssa kariutuivat, ilmoitti Roosevelt saaneensa tarpeeksi
”kolumbialaisten rosvojen" vaatimuksista. Aivan kuin tilauksesta Panamassa
syttyikin 3.11.1903 vallankumous, jota amerikkalaiset laivastollaan tukivat.
Vallankumouksen seurauksena Panama itsenäistyi. Roosevelt sai kuin saikin
tahtonsa läpi, sillä Panaman tasavalta solmi Yhdysvaltain kanssa sopimuksen,
jolla se luovutti kanava alueen Yhdysvaltain hallintaan.