TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

YLI-SAVOLA; TEIJA: Theodore Roosevelt ja Yhdysvaltain Panaman kanavan politiikka 1901-1903

Laudatur tutkielma, 156 s.
Yleinen historia
Helmikuu 1988
 

Tutkielmani käsittelee ajankohtaa, jolloin Yhdysvallat tuli toden teolla mukaan kilpailuun "viimeisistä vapaista alueista", siirtomaista. Siirtomaiden hankinnan ohella suurvaltojen aggressiivinen ulkopolitiikka tuli ilmi myös siinä, miten ne kohtelivat pienempiä ja myös heikompia valtioita. Panaman kanavan hankinta Yhdysvaltain alaisuuteen tapahtui loukaten pienen valtion, Kolumbian, oikeuksia.

Kanavan, tai muun kulkureitin, rakentaminen Väli Amerikkaan oli ollut pitkään 1800 luvulla amerikkalaisten unelma. Suunnitelmia unelman toteuttamiseksi tehtiinkin useasti 1800 luvun ensimmäisellä puoliskolla. Amerikkalaisten ohella britit olivat asiasta erittäin kiinnostuneita. Maiden välinen kilpailu tulevasta reitistä kuitenkin loppui maiden solmittua v. 1850 ns. Clayton Bulwer sopimuksen, jonka mukaan kumpikaan maa ei saisi yksin päättää mahdollisen keskiamerikkalaisen kulkuväylän rakentamisesta. Hankkeen toteuttamista siirsivät brittien ongelmat Intiassa, Yhdysvaltain sisällissota, ja se, että Panaman niemimaan poikki rakennettiin 1850-luvulla rautatie. Niinpä amerikkalaisten ja brittien edelle kanavan rakentamisessa ehtivät ranskalaiset, joiden kanavahanke Panamassa kuitenkin ajautui konkurssiin 1889.

Ranskalaisten epäonnistumista vahingoniloisina seuranneet amerikkalaiset päättivät nyt itse rakentaa kanavan. Ns. toisella Hay Pauncefote sopimuksella Iso Britannia antoi kanavan rakentamisen Yhdysvaltain yksinoikeudeksi. Pitkän ja katkeran taistelun jälkeen kanavan sijoituspaikaksi valittiin Panama. Erityisesti presidentti Th.Roosevelt vaikutti siihen, että Panama asetettiin Nicaraguan edelle reittiä valittaessa. Jatkossa Rooseveltin vaikutus kanavahankkeeseen vain lisääntyi. Hänen Monroe oppiin, rotuoppiin ja nationalismiin pohjautuva aggressiivinen ulkopolitiikkansa toteutui tehokkaimmin juuri Panamassa.

Panama kuului 1903 Kolumbialle, joka ei olisi halunnut luovuttaa aluetta Yhdysvaltain hallintaan saamatta siitä kunnon korvausta. Kun neuvottelut Kolumbian kanssa kariutuivat, ilmoitti Roosevelt saaneensa tarpeeksi ”kolumbialaisten rosvojen" vaatimuksista. Aivan kuin tilauksesta Panamassa syttyikin 3.11.1903 vallankumous, jota amerikkalaiset laivastollaan tukivat. Vallankumouksen seurauksena Panama itsenäistyi. Roosevelt sai kuin saikin tahtonsa läpi, sillä Panaman tasavalta solmi Yhdysvaltain kanssa sopimuksen, jolla se luovutti kanava alueen Yhdysvaltain hallintaan.