TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekunta

WUORISALO, JUKKA: Keskiajan turkiskauppa. Suomen turkispyynti ja -kauppa osana Itämeren kauppaa 1200-1400-luvulla.

Pro Gradu -tutkielma, 114 s.
Yleinen historia
Huhtikuu 2005
 

Arvokkaina ylellisyystuotteina turkikset olivat suosittuja jo ennen keskiaikaa. Kylmässä ilmastossa eläneiden eläinten turkit ovat tuuheita, tiiviitä ja kiiltäviä. Keskiajalla kysyntä keskittyi lähes yksinomaan näihin pohjoisesta tuotettuihin laadukkaisiin turkiksiin, mitä hankittiin ja vietiin myös Suomesta. Tutkielman pääkysymyksenä on hahmotella Suomen turkiskaupan edellytyksiä, merkitystä ja kestoa.

Työn erityisenä näkökulmana on tarkastella Suomen turkiskauppaa osan laajempaa kontekstia eli Itämeren alueella harjoitettua turkiskauppaa. Jotta tämä olisi mahdollista, on aluksi perehdytty tutkimuksen kannalta keskeisimpiin turkiseläimiin ja turkiskaupan terminologiaan. Seuraavaksi on pohdittu miten turkisten pyynti ja hankinta Suomessa oli järjestetty sekä maan sisäistä turkiskaupanorganisaatiota ja sen toimijoita. Viimeisin ja tärkein tarkastelun kohde on Itämeren alueen turkiskaupan kehitys sekä erityisesti kysynnän vaihteluiden vaikutukset siihen.

Lähteinä työssä on käytetty sekä Suomen että Itämeren kaupan puitteita kuvaavia lähteitä useasta lähdejulkaisusarjasta. Turkisviennin kannalta tärkeimpiä lähteitä ovat hansakaupunkien tullausluettelot. Tutkimus on luonteeltaan ennen kaikkea historiografinen. Aiemman tutkimuksen analyyttisen tulkinnan lisäksi hyödynnetään myös nimistötutkimusta sekä erityisesti arkeologista tutkimusta.

Turkiskauppa vilkastui 1200-luvulta lähtien, mikä oli seurausta toisaalta kysynnän voimistumisesta toisaalta yleisestä talouskasvusta sekä kaupankäynnin olojen vakiintumisesta Itämerellä. Turkiskauppa kukoisti kolme vuosisataa. Kysyntä ei ollut koko ajan identtistä, vaan vaihteli muodin muuttuessa. 1500-luvun kuluessa kaupan luonne muuttui, kun turkisten käyttö statussymbolina väheni.

Suomen turkiskauppa oli alueellisesti tarkasteltuna merkittävää ja jatkui suhteellisen tasaisena koko keskiajan. Suomi oli tärkeä turkisten tuotantoalue, jonka vienti ja kaupan kehitys myötäili kysynnässä ja Itämeren turkiskaupan edellytyksissä tapahtuneita muutoksia. Suomen turkiskauppa ei päättynyt turkisten arvostuksen laskettua, mutta viennin arvo väheni.



Asiasanat: turkiskauppa, ympäristöhistoria, taloushistoria, Suomi, Itämeri, 1200-1400-luku