TURUN YLIOPISTO
Yleinen Historia/Humanistinen tiedekunta

VIRTANEN, KAISA: Gerda Lernerin feministinen historian näkemys

pro gradu, 91s.
Yleinen historia
Tammikuu 2004


Tutkin amerikkalaisen toisen aallon feministin ja historiantutkijan, Gerda Lernerin, tuotantoa. Hän on ollut kotimaassaan hyvin näkyvästi esillä sekä feministisessä liikkeessä että historian tutkijoiden piirissä muun muassa Amerikan historian tutkijoiden yhdistyksen puheenjohtajana. Lerner on kirjoittanut kolme vuosikymmentä naishistoriaa. Hänen tuotantoonsa kuuluu hyvin erilaisiakin aiheita, aina feministisestä teoriasta 1800-luvun valkoisiin ja mustiin mustien oikeustaistelijoihin. 1800-luvun Amerikka onkin hänen lempiaiheitaan.

Olen työssäni tutkinut Gerda Lernerin tuotantoa hyvin laajalti, erityisesti naisten historiaan liittyviä kirjoituksia. Hänellä on myös fiktiivistä tuotantoa, mutta siihen en ole puuttunut. Olen yrittänyt vertailla Lernerin teorioita ja samanaikaisia feministisiä teorioita ja löytää sieltä sen, mikä Lernerille on omaa ja mikä on ajan henkeä. Lernerin aloittaessa historian tutkimuksen oli hän jo yli neljäkymmentävuotias. Olen ottanut myös teoksissani huomioon sen, että hänen elämänsä juutalaisena pakolaisena Amerikassa olisi vaikuttanut hänen ajatusmaailmaansa. Työni olen jakanut aikakausittain niin Lernerin tuotannon kuin feministisen tutkimuksen muutosten kautta. Muu aineisto on hyvin hajanaista Lernerin vaihtelevien aiheiden takia. Hän kirjoitti myös joskus kovin yleisluontoisesti, jolloin oli vaikea vertailla muuhun kirjallisuuteen. Kuitenkin olen käyttänyt esimerkiksi kuuluisan feministisen historioitsijan Joan Wallach Scottin poliittisia historian teorioita ja muuta saman suuntaista tutkimusmateriaalia.

Gerda Lerner oli alussa hyvinkin radikaali halutessaan naisille ja miehille samanlaisia oikeuksia. Hänen näkemyksenään oli, että naishistorian paljastaessa totuuden menneisyydestä alettaisiin kirjoittaa uudenlaista historiaa, joka olisi universaalista, tasa-arvoista. 1980-luvulle tultaessa naistutkimus kuitenkin kehittyi omaksi tieteen alakseen, yhdeksi monista ja sen universaalius ja koko maailmaa muuttava voima jäi feministien omiksi yhä eriytyneimmiksi tutkimusten lopulta hajottaen koko alan pieniksi irtonaisiksi osiksi. Tasa-arvosta siirryttiin eriytymiseen. Postfeminismi on enemmänkin ollut hajanaisten tutkimuksien löyhä liitto. Lerner ei kuitenkaan halunnut yhtyä tähän hajottavaan suuntaan, vaan on koko tuotantonsa etsinyt yhtenäisyyttä ja sisaruutta, mikä voisi muuttaa maailman. Lopuksi Lerner tulee siihen tulokseen, että kaikki yhteiskunnan eri kategoriat, kuten luokka, sukupuoli ja rotu, kuuluvat yhteen vyyhtimäiseen järjestelmään, jossa kaikki tarvitsevat ja vaikuttavat kaikkiin.

Lerner on ollut mukana koko feministisen toisen aallon ajan naishistorian kirjoituksessa ja siksi hän on omaa luokkaansa. Hänen radikaalisuutensa feministisen teorian kannalta kuitenkin pikkuhiljaa muuttuu, koska hän ei halua luopua tietystä yhtenäisestä maailmankuvastaan. Ehkä juuri sen takia hän ei ole meillä päin niin tunnettu. Hänen tuotantonsa loppuvaihe ei enää sovi tämän päivän hajanaiseen feminismiin.

Avainsanat: historiankirjoitus, feminismi, naistutkimus