TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

VIRTANEN, ENSIO: Suomi Synodi ja Kansalliskirkkokunta, amerikan-suomalaisten tärkeimmät kirkolliset järjestöt. Toiminta ja keskinäiset suhteet ( 1890 – 1930 )

Pro gradu tutkielma, 133 s., 5 liites.
Yleinen historia.
Toukokuu 1978.

Amerikansuomalaisten kirkollinen järjestötoiminta alkoi 1860-luvulla Yhdysvaltojen keskiosissa. Ensimmäiset itsenäiset seurakunnat syntyivät 1870-luvun alkupuolella lestadiolaisten toimesta, joka johtui siitä, että valtaosa 1860-70 lukujen siirtolaisista oli tullut Pohjois-Suomesta, joka oli lestadiolaisen herätysliikkeen tukialuetta. Kaikki siirtolaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet lestadiolaisten oppeja, vaan olivat Suomen kirkon virallisen linjan kannattajia. Nämä hankkivat itselleen papin Suomesta vuonna 1876, jonka seurauksena alettiin perustaa evankelis-luterilaisia seurakuntia. Suomalaisten pappien lukumäärä kasvoi 1880-luvulla. Myös seurakuntien lukumäärä kasvoi. Tämän seurauksena syntyi näiden pappien toiminnan tuloksena vuonna 1890 ensimmäinen amerikansuomalainen kirkkokunta lyhennetyltä nimeltään Suomi-Synodi. Suomi Synodi ei kuitenkaan saavuttanut kaikkien amerikansuomalaisten luottamusta, vaan sen kilpailijaksi perustettiin vuonna 1898 Kansalliskirkkokunta, joka oli saanut vaikutteita Suomen Evankeliselta liikkeeltä.

Kirkollisten järjestöjen lisäksi syntyi kaksi tärkeää amerikansuomalaista järjestöryhmää, raittiusliike ja työväenliike. Nämä aloittivat toimintansa hieman kirkollisia järjestöjä myöhemmin, Kirkollisten järjestöjen suhteet raittius ja työväenliikkeen kanssa pysyivät hyvinä aina vuosisadan vaihteeseen saakka. Tämä johtui siltä, että kristilliset arvot pidettiin kunniassa kaikissa näissä järjestöissä. Vasta marxilaisen sosialismin saavutettua jalansijaa työväenliikkeessä vuoden 1904 Clevelandin kokouksen seurauksena heikentyivät kirkollisten järjestöjen ja työväenliikkeen suhteet. Marxilaisesta työväenliikkeestä muodostui niiden pahin vastustaja.

Suomi Synodi saavutti suurimman kannatuksen amerikansuomalaisista kirkollisista järjestöistä. Sen välit pahimpaan kilpailijaansa Kansalliskirkkokuntaan olivat koko niiden toiminnan ajan viileät. Ne lämpenivät hieman vuosina 1910-1916. Tällöin neuvoteltiin kirkkokuntien yhdistymisestä, mutta nämä neuvottelut kariutuivat vanhoihin erimielisyyksiin, eikä tavoitetta kyetty saavuttamaan. Tämän jälkeen nämä järjestöt aloittivat yhteistyön suurien amerikkalaisten kirkkokuntien kanssa, joihin ne yhdistyivät 1960-luvun alussa.

Tämä tutkimus perustuu arkistolähteisiin ja kirjalliseen materiaaliin. Tärkeimmät lähteet ovat olleet Suomi-Synodin konsistorin sekä kirkolliskokousten pöytäkirjat ja sen toiminnasta tehdyt väitöskirjat. Amerikansuomalaiset kirkolliset järjestöt olivat jäsenmäärältään suurin suomalainen, järjestöryhmä. Jotta uskonnollisten järjestöjen toiminta ja keskinäiset suhteet saataisiin perusteellisesti tutkituksi, pitäisi tehdä tutkimus, joka kattaisi koko amerikansuomalaisen uskonnollisen järjestötoiminnan eri muodoissaan. Tällaisen tutkimuksen tekeminen on valkeaa lähdemateriaalin puutteellisuuden takia.