TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
VIRTANEN, ENSIO: Suomi Synodi ja Kansalliskirkkokunta, amerikan-suomalaisten
tärkeimmät kirkolliset järjestöt. Toiminta ja keskinäiset suhteet ( 1890 –
1930 )
Pro gradu tutkielma, 133 s., 5 liites.
Yleinen historia.
Toukokuu 1978.
Amerikansuomalaisten kirkollinen järjestötoiminta alkoi 1860-luvulla
Yhdysvaltojen keskiosissa. Ensimmäiset itsenäiset seurakunnat syntyivät
1870-luvun alkupuolella lestadiolaisten toimesta, joka johtui siitä, että
valtaosa 1860-70 lukujen siirtolaisista oli tullut Pohjois-Suomesta, joka oli
lestadiolaisen herätysliikkeen tukialuetta. Kaikki siirtolaiset eivät
kuitenkaan hyväksyneet lestadiolaisten oppeja, vaan olivat Suomen kirkon
virallisen linjan kannattajia. Nämä hankkivat itselleen papin Suomesta vuonna
1876, jonka seurauksena alettiin perustaa evankelis-luterilaisia seurakuntia.
Suomalaisten pappien lukumäärä kasvoi 1880-luvulla. Myös seurakuntien
lukumäärä kasvoi. Tämän seurauksena syntyi näiden pappien toiminnan tuloksena
vuonna 1890 ensimmäinen amerikansuomalainen kirkkokunta lyhennetyltä nimeltään
Suomi-Synodi. Suomi Synodi ei kuitenkaan saavuttanut kaikkien
amerikansuomalaisten luottamusta, vaan sen kilpailijaksi perustettiin vuonna
1898 Kansalliskirkkokunta, joka oli saanut vaikutteita Suomen Evankeliselta
liikkeeltä.
Kirkollisten järjestöjen lisäksi syntyi kaksi tärkeää amerikansuomalaista
järjestöryhmää, raittiusliike ja työväenliike. Nämä aloittivat toimintansa
hieman kirkollisia järjestöjä myöhemmin, Kirkollisten järjestöjen suhteet
raittius ja työväenliikkeen kanssa pysyivät hyvinä aina vuosisadan vaihteeseen
saakka. Tämä johtui siltä, että kristilliset arvot pidettiin kunniassa
kaikissa näissä järjestöissä. Vasta marxilaisen sosialismin saavutettua
jalansijaa työväenliikkeessä vuoden 1904 Clevelandin kokouksen seurauksena
heikentyivät kirkollisten järjestöjen ja työväenliikkeen suhteet.
Marxilaisesta työväenliikkeestä muodostui niiden pahin vastustaja.
Suomi Synodi saavutti suurimman kannatuksen amerikansuomalaisista
kirkollisista järjestöistä. Sen välit pahimpaan kilpailijaansa
Kansalliskirkkokuntaan olivat koko niiden toiminnan ajan viileät. Ne
lämpenivät hieman vuosina 1910-1916. Tällöin neuvoteltiin kirkkokuntien
yhdistymisestä, mutta nämä neuvottelut kariutuivat vanhoihin erimielisyyksiin,
eikä tavoitetta kyetty saavuttamaan. Tämän jälkeen nämä järjestöt aloittivat
yhteistyön suurien amerikkalaisten kirkkokuntien kanssa, joihin ne yhdistyivät
1960-luvun alussa.
Tämä tutkimus perustuu arkistolähteisiin ja kirjalliseen materiaaliin.
Tärkeimmät lähteet ovat olleet Suomi-Synodin konsistorin sekä
kirkolliskokousten pöytäkirjat ja sen toiminnasta tehdyt väitöskirjat.
Amerikansuomalaiset kirkolliset järjestöt olivat jäsenmäärältään suurin
suomalainen, järjestöryhmä. Jotta uskonnollisten järjestöjen toiminta ja
keskinäiset suhteet saataisiin perusteellisesti tutkituksi, pitäisi tehdä
tutkimus, joka kattaisi koko amerikansuomalaisen uskonnollisen
järjestötoiminnan eri muodoissaan. Tällaisen tutkimuksen tekeminen on valkeaa
lähdemateriaalin puutteellisuuden takia.