TURUN YLIOPISTO
Humanistinen tiedekunta
VIRTA, JUHA: Man's attempt to achieve his potential: Robert McNamara and the objectives of development
Pro gradu tutkielma, 117 s.
Yleinen historia
Kesäkuu 1998
Tutkielman aiheena ovat Robert McNamaran vuosittaiset puheet Maailmanpankin johtokunnalle. Robert McNamara (s. 1916) oli Maailmanpankin pääjohtaja vuodesta 1968 vuoteen 1981. Sitä ennen hän toimi Ford yhtiöiden pääjohtajana ja Yhdysvaltojen puolustusministerinä.
Maailmanpankki koko nimeltään Kansainvälinen jälleenrakennus ja kehityspankki - oli 1944 Bretton Woodsin kokouksesta alkunsa saanut suuri multilateraalinen kehitysrahoituslaitos. Se antoi pitkäaikaisia luottoja kehitysmaiksi luokittelemilleen maille tuottaviin tarkoituksiin, joihin ei ollut saatavilla yksityistä pääomaa. Maailmanpankin päättävä elin, sen johtokunta, kokoontui kerran vuodessa, yleensä Washingtonissa, jossa sen päämajakin sijaitsi, ja joka kolmas vuosi Washingtonin ulkopuolella.
Näissä kokouksissa McNamara piti puheensa, joista muodostui hänen tärkein julkinen vaikutuskanavansa. Niissä hän pohdiskeli pankkinsa päämääriä, asetti sille konkreettisia tavoitteita ja perusteli esimerkiksi kehitysavun määrän kasvattamisen tarvetta. Tämän tutkielman päälähde, eli nämä puheet, on kerätty yksiin kansiin kokoelmaan nimeltä "McNamara Years".
McNamaran kaudella sekä Maailmanpankki että sen harjoittama politiikka muuttuivat selvästi. Pankin henkilökunnan ja lainanannon määrä kasvoivat nopeasti. Edellisten pääjohtajien aikana oli keskitytty muutamien, suurehkojen infrastruktuuriprojektien rahoittamiseen. Maailmanpankin projektien määrä moninkertaistui 1970 luvulla, niiden koko pieneni, ja ne ulottuivat lähes kaikille elämänaloille: koulutukseen, terveydenhuoltoon, maanviljelyyn, väestöpolitiikkaan.
Tämä muutos näkyi selvästi McNamaran puheissa. Tutkielmassa on pyritty paitsi kuvaamaan puheiden sisältöä ja niissä tapahtunutta muutosta, myös pohtimaan sitä, mistä tämä muutos saattoi johtua. Oletuksena oli, että kehitystutkimuksessa samoihin aikoihin tapahtuneet muutokset vaikuttivat McNamaran puheisiin. Tätä tutkittiin vertaamalla puheita eri tutkijoiden kirjoittamiin kehitysajattelun historiaa kuvaaviin teoksiin. Varsinkin 1970 luvun alkupuolella liikkeelle lähtenyt reformistinen kehitysnäkemys, joka pyrki yhdistämään taloudellisen kasvun ja tuloerojen tasaamisen, heijastui McNamaran puheissa selvästi. Merkkejä muista ajatussuunnista oli näkyvillä, varsinkin modernisaatioteoriasta, ja jonkun verran neoklassisesta taloustieteestä. 1970 luvun radikaalimpien virtausten vaikutukset jäivät pienemmiksi.
Keskeisenä tutkimuskirjallisuutena olivat Arndtin, Omanin ja Wignarajan sekä Shapleyn teokset.
ASIASANAT: Maailmanpankki, kehitystutkimus.