TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekunta

VIRTA, ERIK: HYVÄ, PAREMPI, BRITTILÄINEN
- Pohjois-Amerikan siirtokuntakausi englantilaisissa secondary-asteen historian oppikirjoissa 1918-1964

Pro gradu -tutkielma, 140 s., 7 liites.
Yleinen historia
Huhtikuu 1999


Tutkielmassa on tarkasteltu kvalitatiivisella tutkimusotteella yhdeksää englantilaista Englannin ja Britannian historian secondary-tason (11-16 -vuotiaat) kouluoppikirjaa ja niiden Pohjois-Amerikan kolmeatoista siirtokuntaa (1607-1783) käsitteleviä lukuja. Tutkimuksen aikarajoista 1918 merkitsee vuotta, jolloin britti-imperiumi oli laajimmillaan ja 1964 vuotta, jolloin voidaan tulkita brittien tajunneen laaja-alaisesti Kuuban kriisin jälkimainingeissa ja dekolonisaation loppuhuipennuksissa Britannian jääneen entisen koloniansa, Yhdysvaltojen, varjoon ja toisen luokan suurvallaksi. 

Tutkimuksessa selvitetään, missä merkityksessä oppikirjat käsittelevät siirtokuntia ja niiden kulttuuria ja miten annetut merkitykset ovat selitettävissä. Eli sijoitettuna tutkimuksen yleiseen näkökulmaan - sosialisaation tulkintakehykseen - tutkielmassa tarkastellaan, millä tavoin ja millä tavoittein siirtokuntakauden käsittelyn kautta tuotetaan yhteisöllistä identiteettiä vuosina 1918-1964, jolloin Britannia joutui lukuisiin kansainvälispoliittisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin mylleryksiin. Vertailumateriaalina ovat historian yleisesitykset.

Oppikirjojen siirtokuntakausikuvauksista on eroteltavissa neljä merkityskenttää. Ensinnäkin siirtokuntakauden avulla tuotetaan demokratiaan nojautuvaa mallia ihanneyhteiskunnasta ja sen kansalaisesta. Toiseksi sen avulla oikeutetaan Britannian imperiumi ja annetaan briteistä kuva edistyksen ja vapauden sanansaattajina. Kolmanneksi siirtokuntakauden tehtävänä on antaa kriittistä kuvaa amerikkalaisuudesta mutta toisaalta korostaa Yhdysvaltojen parhaiden piirteiden olevan juuriltaan englantilaisia. Ja viimeiseksi oppikirjat tuottavat kuvaa briteistä seitsenvuotisen sodan ja vapaussodan kautta sankarillisina sodankävijöinä, jotka taistelevat vain itsepuolustukseksi. Näiden avulla oppilaille rakennetaan malliksi identiteettiä, joka kertoo heidän englantilaisina olevan ahkeria, uhrautuvaisia, lahjomattomia, suvaitsevaisia, sitkeitä, rauhanomaisia, lojaaleja, oikeudenmukaisia, vastuuntuntoisia, yhteisön etuja ajattelevia demokraatteja, kykyjensä mukaiseen paikkaan tyytyviä sekä erityisesti imperiumia rakastavia.

Merkityskentät ja identiteettimalli ovat yhteneväisiä historian yleisesitysten kanssa, mikä kertoo oppikirjojen sitoutuvan koko englantilaisen laajemman sivistyskentän ihanteisiin, jossa whig-traditiolla oli suuri merkitys, mikä sitten näkyi niin historian tutkimuksessa, kouluopetuksessa, ja siis myös oppikirjojen siirtokuntakäsittelyssä. Toisaalta taustalla on nähtävä myös sivistyneistön huoli Britannian kansainvälisen aseman horjumisesta, josta huolestuneena oppikirjat ovat ryhtyneet torjuntatyöhön ja kertovat, ettei briteillä ole mitään hävettävää. Oppikirjojen sisällön merkitysten muuttumattomuus johtui sekä sivistyneistön ihanteiden että yhteiskunnallisen keskustelun pysyvyydestä. Samat asiat olivat kiinnostuksen kohteena niin 1918 kuin 1945 jälkeenkin.

Asiasanat: historia, Iso-Britannia, oppikirjat, Pohjois-Amerikan siirtokuntakausi, 1918-1964.