TURUN YLIOPISTO
Humanistinen tiedekunta
VILJANEN, HARRI: Iso-Britannian suhtautuminen Unkariin 1918-1920
Pro gradu -tutkielma, 107 s.
Yleinen historia
Toukokuu 1997
Tutkimusaiheenani oli Iso-Britannian suhtautuminen Unkariin ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Päälähteenäni oli Iso-Britannian ulkoministeriön asiakirjakokoelma, johon oli koottu ulkoministeriön sähkeitä ja viestejä Pariisin rauhankonferenssista. Tuo kokoelma oli saatavana mikrofilmattuna Renvall-instituutista Helsingistä. Lisäksi käytin tutkimuksessani hyväksi aihetta koskevaa tutkimuskirjallisuutta. Yleisesti ottaen Iso-Britannian ja Unkarin välisiä suhteita oli tutkittu varsin vähän, mikä antoi minulle mahdollisuuden tehdä omia päätelmiä varsin runsaasti. Keskeisenä tutkimusongelmani oli siis Iso-Britannian hallituksen ja ulkoministeriön virkamiesten suhtautuminen Unkariin. Selvitin erityisesti sitä, oliko Unkarilla mitään itsenäistä roolia brittihallituksen politiikassa Tonavan alueella. Mielenkiintoisen alkuasetelman loi se, että Iso-Britannia oli sodan voittajiin kuuluva suurvalta, kun taas Unkari kuului sodan häviäjiin. Tutkin myös brittien suhtautumista Unkarin tapahtumiin tutkimusajankohtani puitteissa. Vertailin Iso-Britannian hallitus reaktioita ja toimia Unkarissa muiden suurvaltojen vastaaviin. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Saksa oli ollut dominoiva valtio Itä-Euroopassa. Sodan jälkeen ranskalaiset ja italialaiset olivat kiinnostuneita hankkimaan jalansijaa Tonavan alueella. Erityisesti taloudelliset seikat kiehtoivat suurvaltoja.
Ensimmäisen maailmansodan päättyminen marraskuussa 1918 oli luonnollinen alkuhetki tutkimukselleni. Samoin Unkarin ja ympärysvaltojen kesäkuussa 1920 solmima Trianonin rauha oli oiva päätepiste tutkimukselleni. Tuo rauha normalisoi Unkarin kansainvälisen aseman. Tutkimuksessani sain tuloksia joiden mukaan britit suhtautuivat Unkariin ja unkarilaisiin hyvin viileästi ja kielteisesti. Unkarilaisten pyrkimyksistä solmia yhteyksiä brittihallitukseen ei välitetty ulkoministeriössä. Ulkoministeriön virkamiesten mielestä unkarilaisten pitäisi maksaa siitä, että nämä olivat olleet sodassa ympärysvaltojen vastustajia. Etusija pitäisi antaa kaksoismonarkian kansallisuuksille, jotka olivat tukeneet ympärysvaltojen sotaponnisteluja. Unkarilaisten ja kaksoismonarkian kansallisuuksien etuja oli mahdotonta yhdistää, joten Iso-Britannian ulkoministeriö kallistui tukemaan kansallisuuksien pyrkimyksiä.
Yleisemmin britit halusivat edistää tasapainoa Tonavan alueella. Britit tukivat sodan jälkeisissä alueellisissa selkkauksissa sitä osapuolta, joka oli heikommassa asemassa. Béla Kunin neuvostovalta Unkarissa ei saanut brittien ymmärtämystä osakseen, vaan britit ajoivat innokkaasti Unkariin suunnattavaa interventiota. Iso-Britannian hallitus pyrki myös estämään muiden suurvaltojen pureutumista Tonavan alueelle, jotta nämä eivät voisi mitenkään uhata brittien taloudellisia etuja.