TURUN YLIOPISTO
Yleisen historian laitos
VÄNTTINEN, JUHA: Kollektiivinen turvallisuus ja kansallinen etu: Kansainliitto Tanskan valtiopäivien keskusteluissa vuosina 1929-1932
Tutkielma, 228 s., 2 liites.
Yleinen historia
Lokakuu 1990
Tutkielmassa käsitellään Tanskan valtiopäivillä vuosina 1929-1932 käytyä keskustelua, jossa hallitsevat aiheet olivat aseistariisunta ja vapaakauppa(taloudellinen aseistariisunta). Tutkielmassa on kysytty, miten ja miksi Tanskan hallituspuolueet, sosiaalidemokraatit ja radikaali venstre, käyttivät kansainliittoa kansallisen aseistariisunnan ja vapaakaupan tukemiseen valtiopäiväkeskusteluissa. Lisäksi on tutkittu maanpuolustukseen myönteisesti suhtautuneiden oppositiopuolueiden, konservatiivisen kansanpuolueen ja venstren, asennetta. Kysymyksiin on vastattu tutkimalla systemaattisesti Tanskan valtiopäivien pöytäkirjat, Rigsdagstidenden. Sisä ja ulkopoliittisten taustavaikuttajien selvittämiseksi on käytetty lisäksi muistelma ja tutkimuskirjallisuutta.
Lähdemateriaalin perusteella käy ilmi, että valtiopäivien julkisuuteen tarkoitetussa keskustelussa hallituspuolueet tukivat Tanskan aseistariisumista; puolustusvoimien muuttamista raja ja neutraliteettivalvontajoukoiksi. Hallituspuolueissa ei uskottu Tanskan mahdollisuuteen puolustaa aluettaan asevoimin. Kansainliiton aseistariisuntatavoite tarjosi hallituksen sisäpoliittiselle ohjelmalle tukea, mutta Kansainliiton kollektiiviseen turvallisuusjärjestelmään hallituspuolueissa ei täysin luotettu. Kansainliiton epäonnistuminen aseistariisunnassa, sekä kansallissosialistien voimistuminen Saksassa vaikutti Tanskan sosiaalidemokraatteihin. Vuoden 1932 lopulla puolueen edustajat eivät enää yhtä radikaalisti kannattaneet kansallista aseistariisuntaa kuin vuosina 1929-1931. Radikaali venstren asennetta Kansainliiton epäonnistuminen ei muuttanut, koska kansallinen aseistariisunta oli perinteisesti ollut osa puolueen sisäpoliittista ohjelmaa. Kansainliittoa ei enää radikaaliedustajien puheenvuoroissa syksyllä 1932 pidetty esillä yhtä voimakkaasti kuin 1929-1931. Oppositiopuolueissa Kansainliiton aseistariisuntaohjelman toteutumiseen ei luotettu koko tutkimusjakson aikana. Vaihtoehtona pidettiin vahvaa puolustuslaitosta ja yhteistoimintaa Pohjoismaiden välillä. Kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän oppositio, erityisesti konservatiivit, katsoivat jättävän Tanskan suurvaltojen armoille. Opposition enemmistöasema maapäivillä varmisti sen, ettei hallituksen politiikka edennyt ilman kompromisseja.
Vapaakaupasta, jonka ulkoministeri Peter Munch katsoi palvelevan sekä kansallista etua että Kansainliittoa, Tanska luopui vuonna 1932. Valtiopäivillä oppositio syytti Munchia kansallisen edun uhraamisesta Kansainliitossa. Kysymys oli pelkästään kansallisen edun erilaisista tulkinnoista. Kansallinen etu oli ulkoministerille tärkein vaikuttaja, mikä tuli ilmi vapaakaupasta luopumisessa. Kansainliittoon vetoaminen loppui, kun kansallinen etu ei käynyt yksiin Kansainliiton tavoitteiden kanssa.