TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekunta
VALTONEN, MARIANNE: Julma tyranni vai ekstrovertti taiteilija? Keisari Nero antiikin lähteissä
Pro gradu, 139 s.
Yleinen historia
Syyskuu 1999
Antiikista nouseva kuva keisari Nerosta on ristiriitainen. Toisaalta hän on tyranni, joka murhaa läheisiään, sortaa kansaa, sytyttää Rooman liekkeihin, ja on seksuaalisesti kieroutunut. Toisaalta taas kuva on positiivisempi, meidän näkökulmastamme jopa sympaattinen. Nero on taiteilija henkeen ja vereen, joka harrastaa runoja, maalausta, näytelmätaidetta ja kuvanveistoa. Tyranni ja taiteilija, kummatkin vastenmielisiä piirteitä antiikin auktoreille ja näitä piirteitä käytetään jatkuvasti hyväksi haluttaessa osoittaa Nero sopimattomaksi keisarinpallille. Kuitenkin samoja piirteitä on löydettävissä myös muista keisareista, mutta tällöin ne eivät toimi Neron rnittakaavassa itse keisareita vastaan.
Käsittelen pro gradussani näitä kahta maineenmustaajaa, eli Neroa tyrannina ja taiteilijana. Tyrannipiirteisiin kuuluvat murhat ja muut pakkotoimenpiteet lähipiirissä ja yläluokan keskuudessa, jotka erityisesti närkästyttivät senaattoriluokan historiankirjoittajia. Edelleen despoottisiksi toimiksi luetaan syytteet Rooman palosta sekä yleinen moraalittomuus, johon kuuluvat himo, julkeus ja tuhlaavaisuus. Taiteilijapiirteitä tutkittaessa kohteina ovat Neron harrastukset hevosurheilun ja näyttämötaiteen parissa, jotka veivät hänet esiintymään alamaisten eteen. Neron taiteellisuuden voidaan katsoa heijastelleen yhteiskuntaan myös muutenkin ja tässä mielessä tutkitaan myös Neron käsityksiä omasta jumalallisuudestaan sekä hänen rooliaan kirjallisuuden kukoistuskaudessa. Tutkielma perustuu antiikin lähteisiin, joista Tacitus ja Suetonius, mutta myös paikoitellen Cassius Dio, ovat keskeisiä. Jossain määrin lähteinä käytetään arkeologista materiaalia, joista erityisesti numismatiikalla on merkittävä osansa Neron taiteellisuuden esiintuojana.
Antiikin lähteiden kriittinen arviointi sekä piirteiden esittäminen oikeissa konteksteissaan auttavat pureutumaan vihamielisen aikalaiskirjallisuuden taakse sekä arvioimaan Neroa neutraalimmassa valossa. Tyrannipiirteiden tutkimuksella osoitetaan, että Neron toimia voidaan katsoa ennen kaikkea rationaalisina vastauksina yhteiskunnan sekä instituution luomiin paineisiin. Nero ei eronnut merkittävästi edeltäjistään ja monia terroritekoja voidaan kyseenalaistaa kokonaan, ellei jopa hylätä täytenä valheena. Taiteilijapiirteiden kohdalla muutos edeltäjiin on radikaalimpi. Neron todellinen 'risti' oli juuri hänen ekstroverttiutensa, joka johti tulehtuneisiin väleihin yläluokan kanssa, opposition nousuun ja lopulta hänen syrjäyttämiseensä. Toisaalta hänen esiintymisensä lähensi häntä yhteiskunnan alempien luokkien edustajiin, jotka pysyivät hänelle uskollisina vielä keisarin kuoleman jälkeenkin. Kaiken kaikkiaan taiteilija valtaistuimella rohkaisi kulttuurin kukoistukseen ja innovaatisuuteen, joka jätti jälkipolville tietynlaisen illuusion kulta-ajasta.
Avainsanat: antiikki - Rooma