TURUN YLIOPISTO
Yleisen historian laitos
VALKILA,VESA: Ranskan Reininmaan politiikka Locarnon sopimuksesta Reininmaan evakuointiin 1925-1930
Pro gradu tutkielma, 180 s., 4 liites.
Yleinen historia
Huhtikuu 1987
Tutkielmani aiheena on Ranskan Reininmaan politiikka Locarnon sopimuksesta Reininmaan evakuointiin 1925-1930. Tutkielmani aihetta on tutkittu vähän, vaikka Reininmaan politiikka oli keskeinen ja tärkeä osa Ranskan turvallisuuspolitiikasta. Sen tavoitteena oli eliminoida Saksan vaara. Tutkimukseni päälähteenä on käytetty painamatonta alkuperäisaineistoa, jota olen tutkinut Saksan Liittotasavallan Valtionarkistossa Koblenzissa. Muita keskeisiä lähteitä ovat Ranskan, Saksan ja Ison Britannian ulkoministeriöiden painetut lähdejulkaisut. Poliittisten tekijöiden ohella painotan tutkimuksessani taloudellisia ja kulttuuritekijöitä, mutta tuon esille myös valtiomiehen ja sisäpoliittisten tekijöiden vaikutuksen Ranskan Reininmaan politiikkaa. Keskeisinä ongelmina ovat: mikä merkitys Reininmaalla oli Ranskan turvallisuuspolitiikkassa, millä tavalla sen merkitys muuttui ja miksi se muuttui. Miten taloudelliset ja kulttuuritekijät vaikuttivat Reininmaan politiikkaan? Miten Ranskan suhteet Isoon Britanniaan, Yhdysvaltoihin ja Itä Euroopan liittolaisiin vaikuttivat Reininmaan politiikkaan? Tarkoitukseni on selittävien lisätekijöiden avulla antaa kokonaisvaltainen kuva Ranskan Reininmaan politiikasta. 1920-luvun alkupuolella Ranska pyrki sanktiopolitiikan avulla pakottamaan Saksan noudattamaan Versaillesin määräyksiä. Reininmaa oli painostuskeino ja sotakorvausten pantti. Taloudellisten vaikeuksien ja Yhdysvaltain sekä Ison Britannian painostuksesta Ranska luopui sanktiopolitiikasta. Ranskan ja Saksan suhteet paranivat vähitellen, mistä konkreettisena osoituksena oli Locarnon konferenssi lokakuussa 1925. Ranska teki poliittisia myönnytyksiä Reininmaalla aina vuoden 1926 loppuun saakka. Sen jälkeen Ranskan Reininmaan politiikka jyrkkeni. Tämä käänne tapahtui samalla hetkellä, jolloin Ranskan talouselämä elpyi kokonaisuudessaan. Ongelmana ollut frangin heikko arvo oli poistunut, joten Ranska saattoi toimia ilman painostusta. Vaikka Ranskan Reininmaanpolitiikka tiukkeni, Ranskan ja Saksan suhteet paranivat erityisesti taloudellisella ja kulttuurielämän sektorilla. Vuonna 1928 tapahtui jälleen käänne, kun Ranska suostui neuvotteluihin Reininmaan evakuoinnista. Samalla Locarnon luoma ilmapiiri alkoi muuttua , illuusiot karisivat. Sak sa pyrki yhä Versaillesin järjestelmän muuttamiseen, Ranska järjestelmän lujittamiseen. Vuonna 1929 Ranska suostui evakuoimaan Reininmaan taloudellista korvausta vastaan. Reininmaa oli ollut turva Saksan hyökkäystä vastaan, puskuri, joka turvasi Ranskan alueellisen koskemattomuuden. Mutta se oli myös painostuskeino edullisen taloudellisen ratkaisun aikaan saamiseksi. Reininmaan evakuoinnin jälkeen Ranskan turvallisuuden takasi Maginot linja ja Ranskan armeija. Luottamus kollektiiviseen turvallisuusjärjestelmään alkoi heiketä. Myös Ranskan suhteet Isoon Britanniaan ja Yhdysvaltoihin heikkenivät, koska nämä pitivät Ranskan turvallisuustarvetta liioiteltuna. Itä Euroopan liittolaiset taas olivat heikkoja. Ranska evakuoi Reininmaan kesäkuussa 1930, mutta Ranskan ei onnistunut toteuttaa Saksan henkistä aseistariisuntaa, vaan Ranskan vastaisuus Saksassa kasvoi. Evakuointiin päättyi ranskalaisten haave itärajasta Reinillä, samalla päättyi myös Ranskan Reininmaan politiikka.