TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekuntaVÄLIMAA, JOOA-MARIA: Suomesta toisen maailmansodan jälkeen Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan avioituneet suomalaisnaiset
Pro gradu- tutkielma, 116 s., 4 liites.
Yleinen historia
Heinäkuu 2002
Toisen maailmansodan jälkeen Suomesta muutti toiseen Pohjoismaahan yli puoli miljoonaa siirtolaista, joista suurin osa päätyi Ruotsiin. Osa Suomesta toiseen Pohjoismaahan muuttaneista naisista avioitui uudessa kotimaassaan ja jäi sinne pysyvästi. Juuri nämä suomalaiset naiset ja heidän paikallisen puolison kassa muodostamansa monikulttuuriset avioliitot ovat tutkimukseni kohteena. Tutkielmassani tarkastelen ainoastaan Tanskaan, Norjaan sekä Ruotsiin avioituneita suomalaisnaisia. Yli 99 prosenttia naisten Pohjoismaiden siirtolaisuudesta on viimeaikoina keskittynyt juuri näihin maihin.
Tutkielmani etenee kronologisesti seuraten juuri muuttaneen suomalaisen naisen elämää uudessa kotimaassa, puolison tapaamista, avioitumista sekä sopeutumista uuden kulttuurin keskelle, elämän asettumista uudessa kotimaassa, identiteettiä sekä ajatuksia tulevaisuudesta. Tutkielmani lähdeaineisto koostuu sekä kirjojen, artikkelien ja tutkimusraporttien muodostamasta tutkimuskirjallisuudesta että alkuperäisaineistosta, josta tärkeimmiksi nousevat suomalaisvaimojen kirjoittamat kirjeet sekä heidän haastattelunsa.Osalla tutkimistani suomalaisvaimoista oli puoliso tukenaan jo uuteen maahan muutosta alkaen. Toisille taas puolison löytyminen paikallisten asukkaiden keskuudesta oli jo pitkälle edenneen sopeutumiskehityksen seuraus. Kontaktivaikeudet uuden kotimaan asukkaisiin ja ikävä Suomeen saattoivat tehdä ensimmäiset kuukaudet muuttaneelle vaikeiksi. Uuden kotimaan kielen hallitseminen muodostui usein ensimmäiseksi uuden kotimaan asettamaksi haasteeksi. Hakeutumalla kielikursseille, töihin ja opiskelemaan tutkimani suomalaiset naiset alkoivat vähitellen rakentaa elämäänsä uudessa maassa osittain vanhaan perustuen mutta myös uudelle pohjalle.
Muutaman vuoden sisällä avioitumisesta syntyneet lapset saivat suomalaisen vaimon tuntemaan olonsa entistä sopeutuneemmaksi. Suomen kielestä kiinnipitäminen perheen toisena yhteisenä kielenä osoittautui osalle heistä vaikeaksi. Usein ulkomailla viimeisteltyjen opintojen jälkeen myös ovet työelämään aukenivat. Tutkimieni suomalaisvaimojen keskuudessa suosituimmiksi ammattialoiksi osoittautuivat kieliala ja terveydenhoitoon liittyvät ammatit. Uuden kotimaan tarjoamien mahdollisuuksien mukaan osa suomalaisvaimoista kouluttautui kokonaan uudelle alalle. Heillä on asuinmaasta riippumatta hyvin vahva suomalainen identiteetti, joka on vahvistunut erityisesti ulkomailla vietettyjen vuosien aikana. Suomalaisvaimot eivät kuitenkaan usein itse koe olevansa tyypillisiä suomalaisia. Heistä on usein tullut myös uuden kotimaansa kulttuurin tuntijoita, jotka tarkastelevat kriittisesti sekä vanhan että uuden kotimaansa tapoja. Monet arkipäivässä ilmenevät erot puolisoiden välillä eivät suinkaan suoranaisesti liity heidän kulttuuritaustojensa eroavaisuuksiin. Paluu takaisin Suomeen ei enää houkuttele, sillä vanha kotimaakin on muuttunut monilta osin vuosien saatossa. Suomella tulee kuitenkin aina olemaan paikkansa heidän elämässään.
Asiasanat: Siirtolaisuus, historia, siirtolaiset, ulkosuomalaiset, Pohjoismaat, Suomi Ruotsi, Tanska, Norja, avioliitto, seka-avioliitto, parisuhde, monikulttuurisuus, kulttuurien välisyys.