TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
VAHE, JUHA: Saksan Afrikan joukot toisessa maailmansodassa entisten vastustajien esittäminä.
Laudatur tutkielma, 132 s., 11 liites.
Yleinen historia
Syyskuu 1981
Tutkimuksen kohteena oli liittoutuneissa maissa toisen maailmansodan jälkeen julkaistu Saksan Afrikan joukoista kertova kirjallisuus. Tärkeimmällä sijalla olivat brittiläiset teokset ja toisella sijalla yhdysvaltalaiset. Vertailtavana aineistona käytettiin mm. suomalaista, ruotsalaista, ranskalaista ja saksalaista kirjallisuutta. Lähdeaineisto koostui toisaalta liittoutuneiden sotilaiden sodan jälkeen julkaisemista muistelmista ja toisaalta tutkimuksista, joita vertailtiin saksalaiseen muistelmakirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Muistelmista oli suurin osa korkeiden upseereiden kirjoittamia tai ainakin heidän nimissään julkaistuja. Osa lähdeaineistosta koostui sotilasaikakauslehtien artikkeleista kirjojen ollessa kuitenkin lähteistön tärkein osa.
Tutkimuksen metodina oli lähdekriittisesti vertailla keskenään entisten vastustajien kirjallisuutta toisaalta saksalaisiin ja toisaalta muihin teoksiin. Tutkimus lähestyi kirjallisuuden historian esitystapaa mm. arvioitaessa Pohjois-Afrikasta julkaistun kirjallisuuden määrää ja ilmestymisaikaa sekä kustannustoiminnan vaikuttimia. Pääosin tutkimus kuitenkin keskittyi kirjojen sisällön analysoimiseen, mikä oli selvästi sotahistoriallinen lähestymistapa. Lähdekritiikissä tuli ottaa huomioon, että osa sotapäälliköiden muistelmista oli niin suuressa määrin muiden henkilöiden kirjoittamia (esim. George S. Patton Jr: War as i Knew It), että toimittajien on täytynyt vaikuttaa sisällön valintaan erittäin ratkaisevasti.
Tutkimuksen keskeisin johtopäätös oli se, että entiset vastustajat suhtautuvat pääasiassa myönteisesti saksalaisiin Afrikan joukkoihin ja varsinkin näiden komentajaan Erwin Rommeliin.
Tähän on useitakin syitä, mm. Saksan liittotasavallan nykyinen NATO-jäsenyys ja pyrkimys osoittaa ritarillisuutta hävinneelle vastustajalle. Myönteinen suhtautuminen on kuitenkin merkinnyt lähdekritiikin selvää vähenemistä. Etenkin asenne Rommeliin on joskus muuttunut suoranaiseksi palvonnaksi. Tähän on osaltaan ollut vaikuttamassa myös Rommelin kuolema sodan aikana.
Useimmiten on Pohjois-Afrikan sotaa koskevassa julkaisutoiminnassa määrä asetettu laadun edelle: sadoista kirjoista vain muutamat täyttävät tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Suuri enemmistö kirjoittajista ei ole tuonut mitään uusia tutkimustuloksia päivänvaloon, vaan on tyytynyt järjestämään vanhoja tietoja uuteen muotoon.