TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

VÄHÄMÄKI, HANNU: Olympialiike Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa vuosina 1945-1980

Pro gradu -tutkielma, 114 s.
Yleinen historia
Huhtikuu 1994.

Tutkimusaiheeni Olympialiike Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa vuosina 1945-1980 käsittää ajanjakson, jolloin Yhdysvallat oli maailman toinen johtava supervalta ja kansainvälinen Olympiakomitea kehittyi merkittäväksi ylikansalliseksi organisaatioksi. Pyrin osoittamaan työssäni näiden kahden toimijan keskinäistä vuorovaikutusta Yhdysvaltojen näkökulmasta tarkasteltuna.

Päähuomion kohteena on Yhdysvaltojen ulkopolitiikan päätöksentekokoneisto. Tarkoituksenani on selvittää, miten laaja-alaisesti se käytti hyväkseen olympialiikettä, minkälaisia keinoja se harrasti ja millaiset olivat seuraukset. Myös KOK:n amerikkalaisen presidentin Avery Brundagen rooli on keskeinen.

Lähdeaineistossani keskeisimpiä ovat Kansainvälisen Olympiakomitean kokouspöytäkirjat sekä Yhdysvaltojen ulko- ja olympiapolitiikkaa käsittelevät julkaisut. Merkittävään rooliin nousevat myös olympiajohtajien ja Yhdysvaltojen presidentin Jimmy Carterin muistelmateokset.

Tutkimuksessani käy ilmi, että Yhdysvallat kohdisti olympialiikkeeseen niin taloudellisia pakotteita kuin poliittisia sanktiota, joita hyödynnettiin eri voimakkuuksilla tilanteesta riippuen. Moskovan olympiaboikotin yhteydessä vuonna 1980 Yhdysvaltojen painostustoimet olivat vähällä saattaa koko olympialiikkeen tuhon omaksi. Toisaalta Yhdysvallat hyödynsi myös olympialaisten urheilullista menestystään pyrkimällä markkinoimaan itseään maailman johtavana kansakuntana.

Yhdysvaltojen massiivisesta taloudellisesta ja poliittisesta vaikutusvallasta huolimatta KOK ei koskaan ollut täysin sen talutusnuorassa. Myös Avery Brundagen voidaan sanoa toimineen tehtävässään enemmän kosmopoliittina kuin Valkoisen talon käskyläisenä. Johtopäätöksenä voidaankin todeta, että Yhdysvallat käytti olympialiikettä aktiivisesti ulkopoliittisten intressiensä toteuttajana, mutta sen päättäjät eivät koskaan perehtyneet riittävästi KOK:ta hallitseviin sääntöihin ja ideologiaan. Tämän laiminlyönnin seurauksena Yhdysvallat koki myös muutaman ulkopoliittisesti nöyryyttävän haaksirikon. Päällimmäisinä Etelä-Afrikan karkottaminen KOK:sta ja Moskovan olympiaboikotin epäonnistuminen.