TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
UUSIMÄKI, SIRKKU: Poliittisen vallan kritiikki englantilaisessa radikaalilehdistössä 1830-1832
Pro gradu tutkielma, 144 s.
Yleinen historia
Toukokuu 1990
Tutkielman aiheena on kolmen englantilaisen radikaalilehden yhteiskunnallisiin instituutioihin kohdistama kritiikki. Lehtikirjoittelun deskriptiivisessä rakenneanalyysissä selvitetään, mitä poliittisia vallanpitäjiä radikaalilehdistö piti päävihollisinaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös kritiikin rakennetta ja sisältöä sekä lehtien ajamia keskeisimpiä yhteiskunnallisia uudistusvaatimuksia.
Tutkimuksen päälähteitä ovat kolme lontoolaista radikaalilehteä: Cobbett's Weekly Political Register, Carpenter's Political Magazine ja Poor Man's Guardian. Radikaalilehdet olivat yhdistysten ja joukkokokousten ohella tärkeitä poliittisten ajatusten välittäjiä. Ne muokkasivat samalla lukijoidensa poliittista tietoisuutta. Radikaalilehtien lisäksi alkuperäislähteitä on käytetty dokumenttikokoelmia London Radicalism 1830-43, Class and Conflict in Nineteenth Century England 1815 1850 sekä British Working Class Movements. Dokumenttien avulla on selvitetty ty8låisradikaalien yhdistysten toimintaa ja tavoitteita.
Englantilaisen työläisradikalismin ensimmäinen vaihe oli ajoittunut 1810-luvun loppuun, jolloin keskeisimmäksi poliittiseksi vaatimukseksi oli noussut äänioikeuden laajentaminen ja vaalipiirijaon uusiminen. Työläisradikalismi oli kuitenkin vaimentunut valtion repressiivisten otteiden ja parantuneiden taloudellisten olojen seurauksena 1820-luvulla. Tyytymättömyys Tory-hallituksen sisäpolitiikkaan, korruptoitunut vaalijärjestelmä, heikentynyt taloudellinen tilanne ja Ranskan heinäkuun vallankumouksen esimerkki herättivät radikalismin uudelleen eloon 1830-luvun alussa. Radikalismin uuteen nousuun liittyi myös laittoman, leimaveroa maksamattoman radikaalilehdistön synty. Työläisradikalismin keskuksena oli Lontoo.
Parlamenttiuudistus säilyi edelleen radikaalien ja myös radikaalilehtien keskeisenä tavoitteena. Sen toteuttamista vaadittiin kaikissa tutkituissa radikaalilehdissä. Niiden poliittisten valtainstituutioiden arvostelu kohdistui etenkin anglikaaninen kirkkoon, parlamentin ylähuoneeseen, hallitsijaan sekä poliisin ja armeijan muodostamaan pakkovaltakoneistoon. Lehtien kritiikki oli sidoksissa siihen, miten kukin instituutio suhtautui uudistuksen etenemiseen. Vain Poor Man's Gurdian poikkesi tässä suhteessa muista tutkituista lehdistä.
Kun parlamenttiuudistus lopulta toteutui vuonna 1832, työläiset jäivät edelleen ilman äänioikeutta. Työläisradikaalien pettymys johti ideologiseen jyrkkenemiseen.