TURUN YLIOPISTO
Historian laitos, Humanistinen tiedekunta
TUUSA, MIRVA: ”Jeune, dynamique et international !” Ranskan uusi aalto ja elokuvakulttuurin ja yhteiskunnan murros Cahiers du cinémassa ja Positifissa vuosina 1959−1962
Pro gradu -tutkielma, 121 s., 1 liites.
Yleinen historia
Helmikuu 2006
Tässä työssä tutkin Ranskan uutta aaltoa ja sen osuutta elokuvakulttuurin ja laajemminkin ranskalaisen yhteiskunnan murrokseen Cahiers du cinémassa ja Positifissa vuosina 1959−1962. Tarkastelen uuden aallon osuutta elokuvan murrokseen neljällä tasolla: ensinnäkin tekijän politiikan kautta ajatuksen tasolla, toiseksi elokuvateollisuuden välityksellä elokuvien tuotannossa ja tekemisessä tapahtuneita muutoksia, kolmannekis nuorisokulttuurin ja nuorison sekä neljänneksi populaarikulttuurin näkökulmasta. Näkökulmat juontuvat Cahiers du cinéman ja Positifin vuosina 1959−1962 esiin nostamista asioista. Vertailen lehtiä keskenään ja tutkin, esiintyikö niiden uuteen aaltoon suhtautumisessa yhtäläisyyksiä vai erosivatko niiden kannat toisistaan. Jos erosivat, pohdin, mistä se saattoi johtua.
Ranskan uusi aalto sai ensi-iltansa Cannesin elokuvafestivaaleilta vuonna 1959 ja uudisti ranskalaista, pitkään paikallaan pysynyttä elokuvaa noin neljän vuoden ajan. Uudessa aallossa on nähtävissä samanlaista uutta kohti kurottamista kuin ranskalaisessa yhteiskunnassa laajemminkin niin sanottujen kultaisten vuosien (1945−1975) ja presidentti Charles de Gaullen pystyttämän viidennen tasavallan (1958−) alkuvuosien aikana. Tarkastelen Ranskan uutta aaltoa ja elokuvakulttuurin murrosta Ranskassa laajemmin 1950- ja 1960-luvuilla eletyn yhteiskunnallisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen murroksen kautta. Muun Ranskan uutta aaltoa, kultaisten vuosien ja Charles de Gaullen Ranskaa koskevan tutkimuskirjallisuuden avulla sovitan aiheeni kontekstiinsa. Tutkimukseni avaa uusia näkökulmia Ranskan uuden aallon ja ajan ranskalaisen yhteiskunnan välille ja valaisee erityisesti Ranskan uuden aallon ja nuorison, sekä Ranskan uuden aallon ja populaarikulttuurin välisiä suhteita.
Pääasiallisena lähdeaineistona käytän ranskalaisia elokuvalehtiä Cahiers du cinémaa ja Positifia vuosilta 1959−1962. Lehtien lisäksi tarkastelen kolmea uuden aallon menestyneintä elokuvaa: Claude Chabrolin Rohkea nuoruus (Les Cousins, 1959), François Truffaut'n Neljäsataa kepposta (Les Quatre cents coups, 1959) ja Jean-Luc Godardin Viimeiseen hengenvetoon (À bout de souffle, 1960). Pyrin rakentamaan aiheestani monipuolisen ja kattavan kuvan ja tarkastelemaan aineistoani lähdekriittisesti.
Tutkimukseni keskeisin johtopäätös on, etteivät uuden aallon vuosina 1959−1962 ranskalaisessa elokuvassa nähdyt muutokset ilmestyneet tyhjästä, vaan olivat valtion aktiivisen politiikan tulosta. Valtion pyrkimykset nuorekkaampaan, dynaamisempaan, kansainvälisempään ja taloudellisesti kilpailukykyisempään Ranskaan näkyivät elokuva-alallakin. Uutta aaltoa markkinoitiin nuorena ja uutena, siitä tehtiin viidennen tasavallan johtotähti Ranskassa ja maailmalla. Positifissa uusi aalto nähtiin valtion poliittisen pelin tuloksena, Cahiers du cinémassa ei.
Asiasanat: Ranska, uusi aalto, elokuva, historia, politiikka