Turun yliopisto
Historian laitos
ASKO TIMONEN: Kaartinprefektit Antoninusten hallinnossa ja politiikassa.
Laudatur-tutkielma, 106 s.
Yleinen historia
Toukokuu 1995
Tutkimuksen aiheena on Rooman valtakunnan Antoninus-keisareiden (138-192) kaartinprefektien historia. Työssä selvitetään prefektin viran sisältöä, valtaoikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia keisarihallinnossa, Antoninusten kaudella ja Commoduksen vuosikymmenelle tultaessa.
Ongelmaa lähestytään seuraavien osa-alueiden kautta: 1) Alkuperäislähteiden, erityisesti roomalaisen historiankirjoituksen, merkitys tutkimusaiheen kannalta; 2) kaartinprefektien tehtävät hallinnossa ja poliittinen asema ennen Antoninusten aikaa (Augustuksesta Hadrianukseen); 3) prefektien asema ja valtaoikeudet Antoninusten hallinnossa; virkaurat (cursus) säilyneiden tietojen perusteella; mahdollisuudet toteuttaa keisarin lakia; 4) roomalaisen historiankirjoituksen kuvaukset Commoduksen ajan prefekteistä, terrorista ja prefektuurin kriisistä sekä Commoduksen valtaannousuun liittyneet ongelmat ylimmässä päätöksenteossa.
Ensimmäisellä vuosisadalla prefekti oli keisarin uskottu assessor. Pääkaupungin järjestysvoimien funktiot olivat jossain määrin päällekkäiset. Luottamussuhteen keisariin toimiessa prefekti saattoi vahvistaa asemaansa alueen sotavoimien "komentajana". Consilium-kokouksiin prefekti osallistui luottomiehen ja poliittisen ystävän ominaisuudessa. Prefektien asema, arvo- ja vaikutusvalta neuvoskunnassa vaihteli varsin yksilöllisesti. Hadrianuksen prefektien asema hallitsijan lähipiirissä osoitti, että he edustivat keisari-instituutiossa poliittisen vallan ja hallinnon jatkuvuutta.
Antoninus Piuksen ja Marcus Aureliuksen kausilla prefektien valinta, tehtävät ja valta määräytyivät keisarin politiikan painopisteen mukaan. Piuksen prefektit vastasivat siviili- ja oikeushallinnosta, Marcuksen prefektit saivat myös sodanjohtotehtäviä. Prefektit toteuttivat itsenäisesti keisarin rahaston (fiscus) etua vetoomus-/valitusvirkamiehinä.
Commodiaaninen kriisi on selitettävissä Marcuksen vahvan neuvoskunnan ja Commoduksen itsenäistymisratkaisujen konfliktina. Kriisi oli leimallisesti kaartinprefektuurin kriisi. Se kehittyi nopeasti keisarin "passiivisen absolutismin" tuloksena, keisarin vapautettujen ja prefektien politiikasta. Piuksen ja Marcuksen aikainen prefektuurin kehitys kohden itsenäistä ”hallintojohtajaa” selittää Commoduksen kauden kriisiä välillisesti.