TURUN YLIOPISTO
Historian laitos/humanistinen tiedekunta
TIKKANEN, HANNA-LEENA: Välirauhan diplomatiaa. Suomen ja Italian suhteet talvisodan päättymisestä jatkosodan syttymiseen diplomaattilähteiden pohjalta
Pro gradu –tutkielma, 85 s, 8 liites.
Yleinen historia
Toukokuu 2008
Pro gradu –työni käsittelee Suomen ja Italian suhteita välirauhan aikana 13.3.1940 –25.6.1941. Suomen ulkosuhteiden tutkimus antaa uutta tietoa itsenäisen Suomen historiankirjoituksen eräästä kiistellyimmästä tapahtumasta eli jatkosodan syttymisestä. Tutkimuksen lähtökohtana on Heikki YLIKANKAAN teoria, jonka mukaan Suomi solmi välirauhan tietoisena Saksan lupauksesta auttaa Suomea saamaan talvisodassa menettämänsä alueet takaisin. Suomen ja Italian keskinäiset suhteet eivät ole olleet tutkimuksen keskiössä. Useimmille historioitsijoille, jotka Suomen ja Italian suhteita ovat nostaneet esiin, maiden välit ovat vain sivujuonne Saksa- ja Neuvostoliittopainotteisessa tutkimuksessa. Suomen ja Italian suhteita toisen maailmasodan aikana on perustavanlaatuisesti tutkinut Pirkko KANERVO, joka keskittyy talvisotaan.
Tutkimukseni pohjautuu diplomaattilähteisiin. Italian lähettiläiden ja ulkoministeriön välinen kirjeenvaihto on painettu I documenti diplomatici italiani –sarjaan, josta käytän osia 3–7 aikarajauksen perusteella. Suomen ulkoasiainministeriön arkistossa on mikrofilmattuna muun muassa Suomen ulkoasiainministeriön ja Suomen Rooman-lähetystön välisiä sähkeitä. Arkistolähteiden lisäksi tutkimuksessa on käytetty alkuperäisaineistona muistelmia ja elämäkertoja.
Tutkimustulokset osoittavat, että Suomen ja Italian suhteet välirauhan aikana olivat aktiiviset, mutta eivät yhtä merkittävät kuin talvisodan aikana. Suhteita määritteli erityisesti Saksa. Italian noudatti liittolaisensa Saksan ulkopoliittisia linjauksia ja Italian liityttyä toiseen maailmasotaan kesäkuussa 1940 sen huomio kiinnittyi omiin sotatapahtumiin. Suomen intressejä Italiaa kohtaan heikensi Saksan ja Suomen tiivistyvä yhteistyö.
Läpi välirauhan Suomi ja Italia kävivät kauppaneuvotteluita, jotka johtivat tuloksiin erityisesti italialaisen sotatarvikemateriaalin ja suomalaisen raaka-aineen osalta. Myös kulttuuriyhteydenpito oli vilkasta. Diplomaatit seurasivat tapahtumia tarkasti sekä Suomessa että Italiassa. Suhteiden myönteisyys ja erityisesti suomalaisten mielenkiinto italialaista aseteollisuutta kohtaan todistavat Suomen varustautumista uuteen sotaan akselimaiden rinnalla. Tämä puolestaan todistaa Suomen solmineen talvisodan jälkeisen Moskovan välirauhan siinä uskossa, että Saksan avulla Suomi voisi saada takaisin menettämänsä alueet.
Asiasanat
Suomi, Italia, toinen maailmansota, talvisota, välirauha, jatkosota, diplomaattisuhteet, lähetystöt, kauppa, kulttuuri