TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
TEITTINEN, HELI: ”A rock in the road” - Éamon de Valeran suhtautuminen Pohjois-Irlantiin ja unionisteihin 1917-1927
Pro gradu -tutkielma, 150 s + 1 liites.
Yleinen historia
Huhtikuu 1995
Tutkielmani käsittelee Irlannin pitkäaikaisen vaikuttajan ja itsenäisyystaistelijan Éamon de Valeran (1882-1975) suhtautumista Pohjois-Irlannin kysymykseen 1920-luvun vaihteessa. Keskeistä on, miten de Valera suhtautui Irlannin jakoon ja Pohjois-Irlannin kysymykseen, ja miten ja miksi hänen kantansa muuttui. Lisäksi tarkastelen sitä, millaisina de Valera näki mahdollisuudet Irlannin yhdistymiseksi ja miten jako hänen mielestään vaikutti Irlannin kehitykseen.
Alkuperäislähteiden osalta työ perustuu painettuun aineistoon, kuten dokumenttikokoelmiin ja de Valeran julkaisemiin pamfletteihin. Käyttämiäni kokoelmia ovat mm. ‘Speeches and Statements by Eamon de Valera 1917-1973’ ja ‘Irish Political Documents 1916-1949’. De Valeran pamfleteista tärkein oli ‘Ireland´s Claim to the Government of the United States as an Independent Sovereign State’. Alkuperäisaineiston saatavuus Suomessa on ollut ongelmallista. Lisäksi olen käyttänyt aikalais- ja tutkimuskirjallisuutta.
De Valeran tavoite yhtenäisestä Irlannista pysyi muuttumattomana, mutta suhtautumisessa Pohjois-Irlantiin ja unionisteihin voi havaita aaltoliikettä. De Valera pyrki etsimään keinoja kysymyksen ratkaisemiseksi, mutta vaihtoehtoja ei juuri ollut. Ratkaisevinta oli brittien tuki unionisteille. Yhtenäisyyskysymys oli toissijainen verrattuna Irlannin suvereniteettiin, josta de Valera ei halunnut luopua.
Pohjois-Irlannin kysymys liittyi kiinteästi Irlannin itsenäistymiskehitykseen. De Valera nousi vuonna 1917 Sinn Féin -puolueen johtoon. Hän kannatti Irlannin itsenäistymistä yhtenäisen tasavallan pohjalta. Irlannin jako oli hankala asia de Valeran johtamalle tasavaltalaisuudelle. Pohjois-Irlannin unionistit olivat hänen luontaisia poliittisia vihollisiaan, ja Iso-Britannia otti Pohjois-Irlannin intressit huomioon. De Valeran uran alkuvaiheeseen liittyi hyökkäävä ote unionismia kohtaan. Virallisen tunnustuksen hankkimiseksi de Valera vietti puolitoista vuotta Yhdysvalloissa vv. 1919-1920. Tänä aikana hänen kantansa Pohjois-Irlantiin lieveni. Hän pyrki saamaan Pohjois-Irlannin osaksi Irlantia. Kannan muutokseen vaikuttui myös vuoden 1920 hallintolaki, joka loi Irlannin jaon. Jako sinetöityi vuonna 1921 solmitulla sopimuksella. De Valera tuomitsi jyrkästi solmitun sopimuksen. Merkittävin syy ei ollut jaon jatkuminen, vaan se, ettei sopimus tuonut Irlannille riittävää suvereniteettia. Sopimuksen kannattajat ja vastustajat ajautuivat sisällissotaan, jota kesti kesään 1923 asti. De Valera oli alusta asti tappiolla, ja hän joutui syrjään. Sodan jälkeen de Valera palasi Pohjois-Irlannin kysymykseen. Sopimukseen sisältynyt rajakomissiovaihe vuonna 1925 ei ollut tuonut muutosta. Päästäkseen poliittisesta paitsiosta de Valera perusti uuden puolueen, Fianna Fáilin ja onnistui vakiinnuttamaan asemansa. Jakokysymys vaikutti osaltaan hänen palaamiseensa politiikkaan. Puolueen ohjelmaan sisältynyt Irlannin yhtenäistyminen on silti jäänyt toteutumatta.