TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

TALJA, ANTTI: Iso-Britannian Venäjän-politiikka ja Viron rauhanpyrkimykset 1919-1920

Pro gradu-tutkielma, 138 s., 2 liites.
Yleinen historia
Toukokuu 1994


Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä olivat Iso-Britannian Venäjän-politiikan motiivit 1919-1920 ja miten Venäjän-politiikka vaikutti brittien suhtautumiseen Viroon ja sen rauhanpyrkimyksiin tuona aikana. Työn viitekehyksenä on brittien toiminta Venäjän reuna-alueilla Itämeren piirissä Venäjän sisällissotaan liittyen. Ajallisena lähtökohtana on vuoden 1919 helmikuu, jolloin virolaiset onnistuivat karkoittamaan puna-armeijan Viron maaperältä. Päätepisteenä on Viron ja Neuvosto-Venäjän välillä helmikuussa 1920 Tartossa allekirjoitettu rauhansopimus. Päälähteenä on käytetty Turusta löytyvää Iso-Britannian ulkoministeriön arkistomateriaalia (Foreign Officen pääsarja 371 mikrofilmeinä ja British Documents on Foreign Policy vol.l.-sarjan sisältämää painettua arkistomateriaalia).

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä marraskuussa 1918 Saksan antautumiseen avasi briteille mahdollisuuden saapua Itämerelle tukemaan Baltian maita taistelussa puna-armeijaa vastaan. Näiden vasta itsenäistyneiden valtioiden tukeminen oli tärkeää, jotta ne eivät olisi kääntyneet Saksan puoleen ja siten lisänneet saksalaisten vaikutusvaltaa alueella. Iso-Britannian pitkän aikavälin tavoitteena olikin poistaa Saksan taloudellinen ja poliittinen vaikutusvalta Venäjältä. Brittejä myös huolestutti vallankumouksen mahdollinen leviäminen Venäjältä länteen sekä Saksan ja Neuvosto-Venäjän mahdollinen yhteistyö, joka olisi suunnattu maailmansodan voittaneita ympärysvaltoja vastaan. Niinpä Baltian maista suunniteltiin puskurivyöhykettä näiden kahden yhteistyötä vastaan.

Iso-Britannian suhtautuminen Viroon muuttui Venäjän sisällissodan tapahtumien myötä. Valkoisten ollessa voitolla ei erillisrauha tai edes Viron itsenäisyys voinut tulle kyseeseen, koska britit tukivat valkoisia venäläisiä näiden taistelussa bolshevikkeja vastaan. Valkoiset puolestaan halusivat palauttaa Venäjän sellaiseksi kuin se oli vuonna 1914, joten he eivät voineet edes ajatella reuna-alueiden itsenäistyvän. Tämä johtikin siihen, että virolaiset alkoivatkin pitää bolshevikkeja parempana vaihtoehtona kuin valkoisia, ja kun Neuvosto-Venäjä teki rauhantarjouksen Virolle elokuussa 1919, olivat virolaiset siitä kiinnostuneita. Syksyn myötä myös valkoisten asema romahti ja britit antoivat Baltian maille oikeuden solmia rauha, jos ne sitä haluaisivat. Taustalla oli kuitenkin brittien halu taata taloudelliset etunsa Baltiassa ja varmistaa sillanpääasema tulevia Venäjän markkinoita varten, joita brittien talous kipeästi tarvitsi, koska sota oli aiheuttanut briteille tärkeiden markkina-alueiden menetyksiä. Niinpä voidaankin todeta, että Englannin Baltian-politiikan keskeisenä motiivina olivatkin taloudelliset tekijät.