TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
STEINBY, CHRISTA: Rooman sotalaivasto I puunilaissodassa ja aikana ennen sitä; Roomalaisten käsitys laivastosta ja merenkulusta
Laudaturtyö, 92 s, 9 liites.
Yleinen historia
Toukokuu 1996
Tutkimus käsittelee Rooman sotalaivastoa I puunilaissodassa ja aikana ennen sitä (n.400-241eKr.) Työ perustuu antiikin historiankirjoitukseen, tärkeimmät lähteet ovat Liviuksen ja Polybioksen tekstit. Lähtökohtana on selvittää tekstien antamaa kuvaa Rooman sotalaivastosta ja sitä, miten se on heijastunut tutkimuksen käsityksiin. Polybioksen mukaan roomalaiset ryhtyivät ensimmäisen kerran merisodankäyntiin vasta I puunilaissodassa ja sitä ennen heillä ei ollut mitään kokemusta merenkulusta.
Tutkimuksissa tähän on uskottu sillä seurauksella, että vähäisiä varhaisemman laivaston olemassaolosta ja toiminnasta kertovia lähteitä on vähätelty tai yritetty kumota, jotta kaikki sopisi Polybioksen antamaan kuvaan. Samalla kaikki, mitä Rooman laivasto I puunilaissodassa saavutti, on nähty suurempana asiana kuin se olikaan ja epäonnistumisten on katsottu johtuneen roomalaisten kokemattomuudesta merenkulkijoina ja maata rakastavasta kansanluonteesta.
Tässä työssä osoitetaan, että roomalaisilla oli toimiva sotalaivasto jo viimeistään 300-luvun alussa eKr. Sekä tekemissään merimatkoissa että tavassa puolustaa rannikkoa roomalaiset ottivat mallia etruskeilta. Näiltä he myös perivät Karthagon kanssa solmittavat sopimukset, joissa määriteltiin ne läntisen Välimeren alueet, joilla Rooman ja Karthagon laivastot saivat liikkua. Muutokset sopimuksissa osoittavat valtioiden intressialueiden jatkuvaa lähenemistä ja yhtenä syynä sotaan oli vapaan meriliikenteen turvaaminen, koska Karthago oli tulemalla Itä-Sisiliaan ja Messanaan uhannut ikivanhaa purjehdusreittiä Messinan salmesta etelään.
Polybioksen kertomus sodasta on puutteellinen ja epäjohdonmukainen. Kuvaus laivojen heikkoudesta ja roomalaisten kokemattomuudesta merenkulkijoina ei lainkaan vastaa sitä, mitä laivasto saavutti. Laskusiltojen merkitystä on korostettu liikaa, sillä niiden rinnalla roomalaiset osoittivat alusta saakka tuntevansa perinteisen taktiikan, jonka käyttö edellytti hyviä laivoja ja soutajia. Myöskin hyvä sodanjohtotaito korostui. Roomalaiset käyttivät laivastoaan sodassa suunnitelmallisesti ja karthagolaisten osaksi jäi vain torjua roomalaisten yrityksiä.
Sekä Livius että Polybios kuvaavat roomalaiset talonpoikaiskansana, jolla oli hyvin vähän kiinnostusta merenkulkuun. Tämä johtuu toisaalta heidän käyttämistään lähteistä, toisaalta se on tietoista. Sotasyyllisyys oli roomalaisille vaikea kysymys ja sitä peittämään sopii hyvin väite siitä, että roomalaisilla ei sodan alkaessa edes ollut omaa laivastoa. Lisäksi kummankin kirjoittajan tiedot ja kokemukset merenkulusta olivat heikot. Siten Rooman sotalaivaston historia voidaan aloittaa jo 300-luvun lopulta eKr. ja osoittaa, että laivastoa käytettiin jo ennen sotaa osana Rooman laajentumispolitiikkaa. I puunilaissota oli vain jatkoa ekspansiolle ja laivasto suoritti siinä oman osuutensa tehokkaasti.