TURUN YLIOPISTO
Historian laitos/Humanistinen tiedekunta
SIRÉN, TIMO: "Kansallinen sisältö, kansainvälinen luonne." Suomalaisen partioliikkeen kansainvälisyys 1930-luvulta sotienjälkeiseen aikaan.
Pro gradu -tutkielma, 166s., 2 liites.
Yleinen historia
Huhtikuu 2001
Partio on englantilaisen Robert Baden-Powellin 1900-luvun alussa perustama nuorison kasvatukseen tähtäävä järjestö. Partio laajeni maailmalla ja Suomessa nopeasti yhdeksi suurimmista nuorisoliikkeistä. Tämän tutkimuksen kohteena on suomalaisen partioliikkeen kansainvälisyys vuosina 1935-46. Se, miten kansainvälisyyteen on suhtauduttu, millaiseksi ulkomainen suhdeverkko kehittyi ja miten se suhteutui Suomen ulkomaisiin suhteisiin. Lisäksi tarkastelen, millaisia mahdollisuuksia tavallisella partiolaisella oli kansainväliseen toimintaan ja millaisia eroja oli erikseen toimineiden tyttö- ja poikaliittojen suhtautumisessa kansainvälisyyteen partiossa. Työn lähteinä on käytetty partioliittojen arkistoja, tutkimusaikakautena ilmestyneitä partiolehtiä sekä kirjallisuutta. Työ on rajattu koskemaan kahta suurinta suomenkielistä partioliittoa.
Jo alustavassa tutustumisessa lähdemateriaaliin ilmeni, ettei suomalaisen partioinnin kansainvälisyyttä voi tarkastella ilman siihen 1930-luvulla voimakkaasti vaikuttaneen kansallisuuden käsittelemistä. Kansallistamisen taustalla on nähtävissä 1930-luvulla vallinnut poliittinen ilmapiiri ja oikeistopiirien partiolaisiin kohdistama arvostelu. Erityisesti partiopojilla heräsi tarve suomalaiskansallistaa englantilaisperäisiä partiokäytäntöjä. Kansallistaminen merkitsi ulkomaisen lainatavaran poistamista partiosta ja kansainvälisen suhdeverkon uusimista. Partion kansainvälisen luonteen ja kansallisen sisällön yhteensovittaminen koettiin vaikeana.
Vuosina 1935-39 suomenkielisten partiolaisten yhteistyökumppaniksi nousi perinteisten partiomaiden, kuten Pohjoismaiden ja Ison-Britannian, lisäksi Itä-Euroopassa, kuten Puolassa ja Baltiassa, tehty kansallinen partiointi. Heimoaatteen myötä yhteydet Viroon ja Unkariin korostuivat. Partiolaiset avasivat myös yhteyksiä kansallissosialistiseen Saksaan. Talvisodan ja välirauhan aikana olivat ulkomaiset yhteydet vähäisiä, mutta Suomen ulkomailla saama sankarimaine materialisoitui myös Suomen partiolaisille osoitetuiksi lahjoituksiksi partiolaisilta ympäri maailman.
Jatkosodan myötä katkesivat yhteydet lähes kaikkiin partiomaihin, mutta nämä yhteydet korvasi suhteet asevelikansoihin, erityisesti Saksaan. Vaikka käytännön yhteistyöhön oli vain vähän mahdollisuuksia, sitä tehtiin tulevaa rauhanaikaa silmillä pitäen. Suomen partiopojat mm. liittyivät vuonna 1942 Saksan ja Italian johtamaan Euroopan Nuorisoliittoon. Sodan jälkeen palattiin kansainvälisissä yhteyksissä kansallistamista edeltävään aikaan. Suhteita jatkettiin Pohjoismaiden ja Iso-Britannian kanssa. Uudeksi yhteistyökumppaniksi tuli Neuvostoliitossa tehty nuorisotyö.
Partiolaisten ulkomaiset yhteydet seurasivat varsin tiiviisti Suomen ulkopoliittisia ja kulttuurisia yhteyksiä. Tosin painotuksissa on joitain eroja. Tavallisilla partiolaisilla oli sangen vähän mahdollisuuksia kansainväliseen toimintaan, mutta tuulahduksia maailmalta saatiin partiolehtien matkakertomusten ja laajan kirjeenvaihtotoiminnan kautta. Partiotytöt suhtautuivat kansallistamiseen poikia selvästi maltillisemmin, minkä seurauksena kansainvälinen yhteistyö koettiin tärkeämpänä. Suhteiden suunnat olivat varsin samankaltaiset, mutta painotuksissa oli eroja. Esimerkiksi suhteet Pohjoismaihin ja partion kansainvälisiin kattojärjestöihin säilyivät tyttöjen yhteyksien keskiössä.
Asiasanat: historia, partio, kansainvälisyys, kansallisuus, 1935-1946.