TURUN YLIOPISTO Humanistinen tiedekunta Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos SINIVAARA, ERKKI: Punaöljyä Itämerellä – neuvostotankkeri Antonio Gramscin vuosina 1979 ja 1987 aiheuttamat öljyvahingot suomalaisten sanomalehtien kertomana. Pro gradu -tutkielma, 102 s., 1 liites. Yleinen historia Huhtikuu 2011 Pro gradu -tutkielmani käsittelee neuvostotankkeri Antonio Gramscin kahta karilleajon ja niiden seurauksena syntynyttä öljyvahinkoja ja öljyntorjuntatoimia Itämerellä ja Suomenlahdella koskevaa uutisointia suomalaisissa sanomalehdissä. Lehtien uutisointia edustavat sanomalehdet Helsingin Sanomat aikavälillä 25.3.–28.5.1979 ja 8.2. – 27.5.1987, Turun Sanomat 25.3.–28.5. 1979 ja 8.2. – 27.5.1987 sekä Kansan Uutiset 26.3.–13.5. 1979 ja 10.2.–15.4.1987. Tutkimuksen aikarajat perustuvat siihen, milloin lehdissä oli öljyonnettomuutta käsitteleviä kirjoituksia. Julkinen sana ja viranomaiset kävivät vilkasta keskustelua öljyturmaa koskevasta tiedottamisesta ja torjuntatoimista sanomalehtien sivuilla. Siksi tutkielmassa käytetään runsaasti viranomaislähteitä arvioitaessa, miten perusteltua ja asiantuntevaa sanomalehtien uutisointi onnettomuuksien ympärillä oli. Helmikuun 27. päivänä vuonna 1979 moottoritankkeri Antonio Gramsci ajoi karille Latvian rannikolla Venspilsin öljysataman edustalla aiheuttaen alueellisesti Itämeren suuriman öljyvahingon. Aluksesta pääsi mereen arviolta 5000–6000 tonnia raakaöljyä, joka ajelehti Pohjois-Itämerellä kaksi – kolme kuukautta ennen lopullista ajautumistaan Tukholman ja Ahvenanmaan saaristoon. Tankkeri Antonio Gramsci ajoi uudelleen karille Suomen aluevesillä Sköldvikin öljysatamaan johtavan meriväylän tuntumassa helmikuun 6. päivänä vuonna 1987. Karilleajon seurauksena aluksesta valui jäiseen mereen noin 570 tonnia raakaöljyä. Tutkimuksen pääkysymys on, mitä suomalaiset sanomalehdet kertoivat Gramscin öljyturmista? Mitä ongelmia sanomalehdet näkivät Suomen ja Itämeren valtioiden öljyntorjuntakyvyssä? Kenet tai ketkä lehdet leimasivat syyllisiksi aiheutuneisiin suuriin vahinkoihin? Millaisena tuolloiset viranomaiset näkivät heidän toiminnastaan esitetyt moitteet? Kokivatko sanomalehdet ongelmia tiedonkulussa, esimerkiksi salailua ja kenet ne lopulta halusivat asettaa vastuuseen öljykatastrofeista? Vuosien 1979 ja 1987 öljyonnettomuudet tulivat yllätyksenä viranomaisille. Antonio Gramscin tapaukset osoittivat, kuinka valmistautumattomina viranomaiset seisoivat julkisen sanan edessä. Lehtien toimittajat saivat rakentaa uutiset haluamallaan tavalla ja samalla he ajoivat viranomaiset selittelyn tielle. Tiedottamisongelmien lisäksi viranomaiset joutuivat toteamaan voimattomuutensa kerätä öljyä jäiden seasta. Helsingin Sanomat, Turun Sanomat ja Kansan Uutiset eivät säästäneet sanojaan kuvatessaan Suomen öljyntorjuntakaluston puutteellisuutta ja riittämättömyyttä talviolosuhteissa. Sanomalehtien mukaan öljyntorjuntavalmiutta ei ollut lupauksista huolimatta riittävällä tavalla parannettu, vaikka samat puutteet olivat olleet vuodesta toiseen tiedossa. Lehtikirjoitusten mukaan heikko materiaalinen taso aiheutti sen, että Suomen öljyntorjunta oli yksinkertaisesti tuulten armoilla. Kuvaavaa tuolloiselle suomalaiselle suomettumisen aikaiselle julkiskeskustelulle oli pidättäytyminen Neuvostoliiton arvostelulta kaikista tapaukseen liittyvien ilmiöiden osalta. Tutkimus täydentää aikaisemmin julkaistuja viranomaisten tekemiä ympäristötutkimuksia tankkeri Antonio Gramscin öljyvahingoista julkisen keskustelun osalta vuosina 1979 ja 1987. Asiasanat: Antonio Gramsci, Itämeri, tankkeri, Helsingin Sanomat, Kansan Uutiset, Turun Sanomat, öljy, sanomalehti, karilleajo, katastrofi