TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekunta

SEPPÄ, Minna: Show Must Go On! -Eli miten Lontoon teatterit selviytyivät toisesta maailmansodasta

Pro gradu -tutkielma, 128 s, 7 liites.
Yleinen historia
Kesäkuu 2003

Tutkimuksessa tarkastellaan Lontoon teattereiden selviytymistä toisesta maailmansodasta eli miten sodan tapahtumat vaikuttivat teattereiden toimintaan. Aiheesta ei aikaisemmin ole tehty laajoja tutkimuksia, vaan tutkimus on keskittynyt pääosin draaman tai yleisen teatterihistorian tutkimukseen. Myös toisenlaista, teatterin tai teatteriryhmän näkökulmasta tehtyä tutkimusta on olemassa jonkin verran. Aineistona olen käyttänyt The Timesin teatteriartikkeleita sekä lehdessä julkaistuja teatterimainoksia. Toinen päälähteeni oli Illustrated London News, jossa julkaistiin laajoja teatteriartikkeleita.

Valtio puuttui teattereiden toimintaan toisen maailmansodan aikana yllättävän vähän. Sodan alettua kaikki huvitoiminta maassa kiellettiin saksalaisten ilmahyökkäysten pelossa ja teattereiden toiminnan palautumista ennalleen säänneltiin aukiolomääräyksin. Erityispiirteenä teattereiden toiminnassa oli tietenkin sensuuri, joka jatkui keskeytyksettä läpi sodan. Suhteessa teatteriin valtiovalta otti uuden askeleen sodan alkuvaiheessa, kun se ryhtyi tukemaan teatteritoimintaa ja muita taiteita the Committee for the Encouragement of Music and Arts -komitean kautta. Ongelmana olivat tuen saamisen ankarat ehdot ja tuki tuli vasta jälkikäteen.

Teatterien toimintaan sodan aikana vaikutti kolme murroskohtaa. Ensimmäinen oli heti 1939 annettu määräys kaiken toiminnan lopettamisesta ilmahyökkäysten pelossa, josta tilanne palautui lähes normaaliksi jouluun mennessä. Tilanne muuttui uudelleen syyskuussa 1940, kun saksalaiset aloittivat blitzinä tunnetun pommitusjakson, joka lähes pysäytti Lontoon teatteritoiminnan, vain kaksi teatteria jatkoi toimintaansa. Toiminta palautui suurin piirtein normaalille tasolle vasta 1944 alussa. Samana kesänä pääasiassa Lontoo joutui uusien ilmahyökkäysten kohteeksi. Teattereiden toiminta lamautui jälleen, mutta useampi teatteri pysyi toiminnassa kuin blitzin aikana ja normaali toimintataso saavutettiin vuoden loppuun mennessä. Teatteritoimintaa ei häirinnyt vain vihollisen toiminta, vaan myös säännöstely ja armeija rajoittivat sitä.

Vaikka teattereiden toiminta kärsi ja ihmisten elämä oli vaikeaa sodanaikana, menestyi teatteri kuitenkin melko hyvin. Varsinkin kevyempi teatteriohjelmisto vetosi ihmisiin, joista osa halusi unohtaa arjen kovuuden teatterissa. Mutta toisenlaistakin teatteria oli tarjolla - Shakespeare koki uuden tulemisen sodan aikana. Varsinkin kaudella 1944 - 1945 Lontoon valtasi varsinainen Shakespeare-innostus ja lontoolaiset jonottivat lippuja teattereihin.


Asiasanat: Teatteri, Lontoo, toinen maailmansota