TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

SARKÉN, TIMO: Kuurinmaan kysymys Euroopan tasapainopolitiikassa 1700 luvun ensimmäisellä puoliskolla (1700-1756).

Pro gradu tutkielma, 225 s., 1 liites.
Yleinen historia.
Maaliskuu 1984.
 

Tutkielman tarkoituksena on selvittää Kuurinmaan tehtävä kansainvälisissä suhteissa. Tämän ohella Kuurinmaan kysymyksen avulla pyritään luonnehtimaan 1700-luvun diplomatian yleistä luonnetta ja toimintatapoja. Tutkielma painottuu ennen kaikkea Venäjän ja Preussin, mutta, myös Saksin ja Itävallan ulkopolitiikkaan.

Peruslähteinä käytetään sellaisia kansainvälisiä sopimuksia, joissa Kuurinmaa oli mukana. Näitä olivat avioliittosopimukset, avioliittoon tähtäävät sopimukset ja erilaiset puolustus ja liittosopimukset, jotka sijoitetaan poliittiseen ympäristöönsä pääasiassa tutkimuskirjallisuuteen tukeutuen. Mahdollisuuksien mukaan käytetään myös lähettiläsraportteja, ja niihin verrattavissa olevaa. aineistoa. Sopimukset eivät ole alkuperäisiä, vaan ne on koottu eri sopimuskokoelmista, joista keskeisimmät ovat F. Martensin "Recueil des Traités et Conventions" sarja ja Victor Loewen toimittama "Preussers Staatsverträge".

Kuurinmaalle ei voitu määritellä yhtä yleispätevää tehtävää, vaan se vaihteli maittain. Preussille se oli puskurivyöhyke Venäjää vastaan. Itävalta pyrki käyttämään sitä ekvivalenttina eli hyvityksenä Slesvigistä ja JülichBergistä. Kuurinmaan kysymyksen ratkaisu oli viime kädessä Venäjän päätettävissä. Se ei kuitenkaan liittänyt sitä alueisiinsa muun Baltian tavoin, vaan käytti sitä diplomatiansa apuvälineenä, houkuttimena muille valtioille. Preussin suurvallaksi nousun myös 1740-luvulla se alkoi käyttää Kuurinmaan aluetta etuvartioasemanaan ja tukialueenaan Preussia vastaan.

Kaikkien Kuurinmaasta kiinnostuneiden osapuolien yhteisenä intressinä oli vastustaa Puolan säätyjä, jotka olivat päättäneet liittää tämän Puolan lääninherruuden alaisen herttuakunnan emävaltioon. Näillä oli omat Kuurinmaan-intressinsä, joita ne eivät voineet toteuttaa joutumatta keskenään konfliktiin, minkä seurauksena Kuurinmaan kysymys säilytti asemansa diplomatiassa aina 1740-luvulle asti.