TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
Irma Sankila: Taide englantilaisessa ja suomalaisessa sanomalehdistössä vuonna 1900.
Pro gradu tutkielma, 151 s.
Lokakuu 1985
Taide englantilaisessa ja suomalaisessa sanomalehdistössä vuonna 1900 tutkimus koskettelee kolmen englantilaisen ja kolmen suomalaisen poliittisen lehden näkemyksiä aikansa taiteesta. Taide sanalla tarkoitetaan kuvaamataiteita, maalaustaidetta, kuvanveistoa, arkkitehtuuria, taideteollisuutta ja grafiikkaa mutta ei elokuvaa eikä valokuvaa.
Englantilaisista lehdistä mukana ovat olleet pitkät perinteet omaava, yhteiskunnallisesti säilyttävää linjaa noudattava The Times, liberalistinen Daily Chronicle ja työväenlehti Työmies. Suomalaisista lehdistä mukana ovat olleet vanhempi ja yhteiskunnallisesti tietyssä mielessä varovainen Hufvudstadsbladet, liberalistiseksi tunnustautunut Päivälehti ja työväenlehti Työmies. Eri taidehistoriallisia tutkimuksia ja katsauksia sekä yleishistoriallisia teoksia apuna käyttäen on pyritty selvittämään lehtien taidekirjoittelun rakenteita. Keskeisenä teemana on ollut taidekirjoitusten kansallisten tai kansainvälisten painotusten ja piirteiden tutkiminen. Antoiko lehdistö taiteesta ennemminkin nationalistisen kuin kansainvälisen kuvan ja jos niin tapahtui, miten ja miksi lehdistön välittämä kuva oli laisensa.
Lehtikirjoittelussa kansalliset tunnelmat ilmenivät sekä englantilaisessa että suomalaisessa lehdistössä. Nationalistista kuvaa tuettiin taiteen traditionaalisia aineksia tukemalla. Englannissa taiteen kansalliskeskeisyys palveli imperiummyytin vaalimista. Pyrkimyksenä oli olojen säilyttäminen ennallaan taidekin nähtiin mielummin staattisena kuin liian rajuille muutoksille altistuneena. Suomessa puolestaan nationalistinen taide oli osa autonomian puolustustaistelua kiristyneissä Venäjä Suomi suhteissa. Kansallisen identiteein tunnelmat heijastuivat vahvasti taiteeseenkin, joka toimi myös eräänlaisena poliittisena sanansaattajana sensuurin vaivaamassa kotimaisessa lehdistössä ja kansainvälisissä taidenäyttelyissä eurooppalaisten sympatioiden herättäjänä. Vähiten kansallista linjaa vetivät työväenlehdet ja voimakkaimmin se korostui Timessa ja Päivälehdessä. Daily Chronicle ja Hyfvudstadsbladet kirjoittivat jonkin verran enemmän taiteen uusimmista virtauksista ja kansainvälisistä vaikutteista.
Vuonna 1900 taide oli valjastettu tässä esiteltyjen lehtien noudattaman linjan palvelukseen ja täten tuki yhteiskunnan valtarakenteita. Nationalistisävytteisessä ajassa ja kummankin maan poliittisesta tilanteesta johtuen taidetta tarvittiin nationalistisena. Tästä voi vetää yhtymän tähän päivään. Mitä mahdollisuuksia taiteella taiteella on esiintyä, kriitikkona ja uudistajana? Voiko taitteessa olla kapinaa vai taivutetaanko se heti alkuunsa Yhteiskunnan palvelukseen?