TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

SALMI, HANNU: MAHDOLLINEN SAKSA, SÄVELTÄJÄ RICHARD WAGNERIN AATTEELLINEN JA POLIITTINEN TOIMINTA KANSALLISEN ITSEYMMÄRRYKSEN MUOKKAAJANA  SAKSAN VALTIOLLISEN YHDENTYMISEN VUOSINA 1864-1871

Lisensiaatintutkielma 280 s., 2 liites.
Yleinen historia
Huhtikuu 1990


Tutkielmassa käsitellään saksalaisen säveltäjän Richard Wagnerin (1813-1883) aatteellista ja poliittista toimintaa kansallisen itseymmärryksen muokkaajana Saksan yhdentymisen vuosina 1864-1871. Wagnerin toiminta näinä vuosina on pitkään odottanut seikkaperäistä tutkimusta. Aikaisenmassa tutkimuksessa on usein todettu ylimalkaisesti, että Wagner Münchenin (1864-65) ja Triebschenin (1866-1872) vuosinaan pyrki etsimään taiteellis-poliittisille käsityksilleen tukea hierarkian huipulta, ensin Baijerin kuninkaalta Ludwig II:lta ja lopuksi Preussin kanslerilta Otto von Bismarckilta. Selvittämättä on kuitenkin ollut, miten nämä pyrkimykset suhteutuivat hänen käsityksiinsä saksalaisuudesta.

Tutkielman keskeisiä kysymyksiä ovat: mitä Wagner tarkoitti saksalaisuudella, millainen olisi se tulevaisuuden Saksa, jossa hänen käsityksensä kansallisuudesta toteutuisi, miten Wagner toimi käytännön politiikassa pyrkiessään toteuttamaan unelma-Saksansa?

Päälähteinä Wagnerin kansallisuusajattelun tarkastelussa ovat hänen vuosina 1864-1871 kirjoittamansa proosatekstit. Näissä kirjoituksissa, mm. artikkelisarjassa 'Deutsche Kunst und deutsche Politik', hän pyrki tietoisesti määrittelemään kansallisuuskäsityksensä suuntaviivoja.

Tutkielma rakentuu paljolti kommunikaatioprosessin muotoon. Ensin tarkastellaan Wagnerin tekstejä, mediaa. Tämän jälkeen tarkastellaan itse viestiä, Wagnerin saksalaisuusajattelun sisältöä. Analysoinnin kohteena ovat Wagnerin käsitykset (Saksan) menneisyydestä, käsitykset valtiosta, kansasta, kulttuurista, kansanhengestä sekä saksalaisen neron roolista. Lisäksi tarkastellaan ajatusta Saksasta uutena antiikkina. Kommunikaatioprosessin ääripäänä on viestin vastaanotto, Wagnerin konkreettinen poliittinen toiminta sekä Saksan kansan ja päättäjien suhde tähän toimintaan.

Tutkielmassa päädytään lopputulokseen, että Wagnerin käsitys saksalaisuudesta kasvoi projektiksi, joka oli tarkoituksenmukainen vallitsevan poliittisen tilanteen kannalta. Oli ilmeisestä, että Saksa ennen pitkää yhdentyisi. Tässä tilanteessa oli mahdollista vaikuttaa siihen, millaiseksi uusi Saksa muodostuisi. Näissä vaikutusyrityksissä Wagner epäonnistui. Saksasta ei tullut hänen toivomansa taiteilijan ja kuninkaan liitto. Hänen vaikutuksensa saksalaisten itseymmärrykseen rajautui nationalistisiin stereotypioihin: uusi Saksa jäi mahdollisuudeksi.