TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
SALMELA, MAIRE: Etelä Pohjanmaan Järviseudun siirtolaisuus Kanadaan ensimmäisen maailmansodan ja suuren lamakauden välillä
Pro gradu tutkielma, 131 s., 17 liites.
Yleinen historia
Helmikuu 1987
Tutkimuksessa tarkasteltiin siirtolaisuutta Etelä-Pohjanmaan Järviseudulta Kanadaan ensimmäisen maailmansodan ja suuren lamakauden välillä. Tutkimuksessa oli viisi eri näkökulmaa. Ensiksi selvitettiin Kanadan siirtolaisia koskevaa lainsäädäntöä ja suomalaisten osuutta siinä. Tämä tarkastelu osoitti, että Suomi kuului vielä 1920-luvulla ns. "uuden" siirtolaisuuden maihin, joista tulevaa siirtolaisuutta ei selvästi edistetty, kuten "vanhan" siirtolaisuuden maista. Kanadan viranomaiset alkoivat kuitenkin vuosikymmenen kuluessa osoittaa huomattavaa kiinnostusta suomalaisia kohtaan.
Keskeinen lähde tutkimuksen perusaineiston selvittämisessä oli Vaasan lääninhallituksen passiluettelo. Sen antamia tietoja tarkistettiin Järviseudun seurakuntien arkistoissa. Näin saadun aineiston perusteella tutkittiin siirtolaisuuden voimakkuutta ja rakennetta. Siirtolaisuuden voimakkuutta verrattiin eri pitäjien kesken sekä muun Suomen siirtolaisuuteen. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että Järviseudun Kanadan siirtolaisuus oli voimakkaampaa kuin muun Suomen Kanadan siirtolaisuus. Pitäjien kesken oli suuria eroja.
Siirtolaisten sukupuoli- , ikä- , ammatti- ja siviilisäätyjakautuma selvitettiin perusaineiston avulla. Näissä suhteissa lähtijöitä verrattiin aikaisempiin lähtijöihin sekä saman ajan koko maan siirtolaisiin. Järviseutulainen siirtolaisuus oli miesvaltaisempaa ja vähän vanhempaa kuin keskimäärin koko maan siirtolaisuus. Järviseudun siirtolaisuus oli maatalousvaltaisempaa kuin koko maan siirtolaisuus. Naimisissa olevien siirtolaisten osuus Järviseudulla oli suurempi kuin koko maan siirtolaisuudessa.
Neljäs näkökulma tutkimuksessa oli selvittää lähtösyitä. Tämän takia tutkittiin Järviseudun pitäjien väestönkasvua ja pyrittiin osoittamaan liikaväestön vaikutus siirtolaisuuteen. Elinkeinorakenteen selvitys osoitti, että Järviseudun pitäjät olivat maatalousvaltaisempia kuin keskimäärin koko maa. Maaperän heikkous ja hallanarkuus kuitenkin aiheuttivat sen, että maatalous tuotti huonosti. Näin ollen elinkeinorakenne selvästi vaikutti siirtolaisuuden lisääntymiseen. Vertailemalla siirtolaisuuden vaihteluita Pohjois-Amerikan suhdannevaihteluihin todettiin, että suhdanteiden huippuvuosina siirtolaisuus oli voimakasta ja matalasuhdanteiden aikana vähäistä. Siirtolaisuuden vaihtelut johtuivat siis Pohjois-Amerikan suhdannevaihteluista.
Viidenneksi tarkasteltiin siirtolaiseksi lähtevän matkaanlähtöä, varsinaista matkaa ja määränpäätä Kanadassa. Tämän osan aineisto saatiin vertaamalla perusaineistoa Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön matkustajaluetteloihin. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että siirtolaisista useimmat lähtivät keväällä tai syksyllä. Matkalippu ostettiin useimmiten käteisellä. Useimmat järviseutulaiset ostivat lippunsa itärannikon satamakaupunkeihin, mutta jatkoivat niistä matkaa edelleen. Ontarion provinssi näytti tutkimuksen mukaan olleen järviseutulaisille tutuin.