TURUN YLIOPISTO
Historian laitos, humanistinen tiedekunta
SAARO, OLLI: Oliko tieteen vallankumousta olemassakaan
Pro gradu -tutkielma 128 sivua, 2 liitesivua.
Yleinen historia
Kesäkuu 2007
Työni käsittelee 1500–1600-lukujen niin kutsuttua tieteen vallankumousta. Sen on perinteisesti katsottu alkaneen Nikolaus Kopernikuksen vuonna 1543 julkaistusta De revolutionibus orbium coelestium -teoksesta, jossa hän hahmotteli teorian Aurinko-keskeisestä maailmankuvasta. Ajanjakson katsotaan kulminoituvan vuonna 1687 julkaistuun teokseen Principia mathematica philosophia naturalis, jossa sir Isaac Newton hahmotteli universaalin fysiikan.
Vallankumous on nähty ajattelun vapauden ja järjen voittona. Siinä kaadettu vanha valta samaistetaan usein kreikkalaiseen Aristoteleeseen (384–322 eaa.), jonka maailmanselitys kanonisoitiin keskiajalla osaksi katolisen kirkon virallista maailmanselitystä. Länsi-Euroopan suurimmat nerot nousivat kuitenkin tarinan mukaan Aristotelesta vastaan. Ihmisen järki kykeni osoittamaan esimerkiksi Maan kiertävän Aurinkoa vastoin auktoriteetteja ja uskonnollista ilmoitusta.
Pyrkimykseni työssäni on tutkia tutkimuksessa nousseita ajatuksia tieteen vallankumouksesta ja niiden kehittymistä sekä lopulta pohtia, onko ajatus vallankumouksesta minkään arvoinen.
Tieteenhistorian tutkimus on aina sivunnut tieteenfilosofiaa. 1700-luvulla ranskalaiset valistusfilosofit ylistivät luonnonfilosofien sankarillisuutta antaen pohjan ajatukselle vallankumouksesta. 1900-luvun alkupuolella filosofisesti suuntautuneet tutkijat, kuten Aleksandre KOYRÉ, painottivat 1500–1600-luvun tapahtumia suurena filosofisena maailmankuvan muutoksena. Toisen maailmansodan aikoihin kirjoittanut tieteenhistorioitsija Herbert BUTTERFIELD kirjoitti tieteen vallankumouksen tarinan järjen, edistyksen ja länsimaalaisuuden voitoksi.
1960- ja 1970-luvulla kuitenkin alettiin kyseenalaistaa tieteen moraalista arvoa. Frances YATESi esitti, että tieteen vallankumousta stimuloi okkultismi, mikä synnytti mittavaa väittelyä ja radikaaleja kannanottoja vallankumouksen luonteesta.
Uudempi tutkimus on tuonut esille myös institutionaaliset olosuhteet, jotka mahdollistivat Euroopassa tapahtuneen kehityksen. Tieteen vallankumouksen sankarien originaaliutta on myös kritisoitu palaten 1800- ja 1900-luvun vaihteessa vaikuttaneen Pierre DUHEMin ajatuksiin.
Vallankumouksen ajatuksen juuret ovat voimakkaan ideologiset, ja vallankumouksen ajatus on esimerkki historian periodisoinnista. Se on kuitenkin juurtunut todella syvään, ja työni omalla suppealla tavallaan käsittelee vallankumouksen ongelmallisuutta, mikä ei kuitenkaan edellytä 1500–1600-lukujen luonnontutkimuksen vähättelyä.
Asiasanat: Tieteenfilosofia, tieteenhistoria, tutkimushistoria, tieteen edistyminen, Länsi-Eurooppa, 1500-luku, 1600-luku, luonnonfilosofia, fysiikka, tähtitiede, okkultismi, merkkihenkilöt.