TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
SAARELA, MIKA: Sopivan tilaisuuden tullen. Hongkongin laajennus osana Iso-Britannian
Kiinanpolitiikkaa vuosina 1894-1898.
Syventävien opintojen pro gradu -tutkielma, 200 s., 5 liites.
Yleinen historia
Elokuu 1995
Kesäkuussa 1898 Iso-Britannia ja Kiina solmivat Pekingissä sopimuksen Britannialle kuuluvan Hongkongin kruununsiirtokunnan laajentamisesta. Siirtokuntaan liitettiin tällöin Kiinan mantereelta yli 300 neliömailin maa-alue, josta myöhemmin on käytetty nimitystä Uudet territoriot (New Territories).
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan laajennuksen asemaa Iso-Britannian muuttuvassa Kiinanpolitiikassa vuosina 1894-1898. Ajanjakson alussa käyty Kiinan ja Japanin sota aktivoi Euroopan suurvalloista erityisesti Venäjän ja Ranskan, myöhemmin myös Saksan, haastamaan Britannian aiemmin 1800-luvun kuluessa saavuttamaa kaupallis- poliittista johtoasemaa Kiinassa ja muualla Kaukoidässä. Tämä huipentui talvella ja keväällä 1897-98, jolloin vallat hankkivat Kiinalta kaupallis-taloudellisia myönnytyksiä ja vuokrasivat maan rannikolta tukikohtia kauppa- ja sotalaivastoilleen.
Lordi Salisburyn johtama Iso-Britannian hallitus ei aluksi pitänyt valtojen kilpailua uhkana maalleen vaan uskoi johtoasemansa säilyvän ja Kiinan tekemien uusien myönnytysten hyödyttävän lopulta kaikkia. Se pyrki aluksi säilyttämään Kiinan alueen yhtenäisenä ja siksi järjestelmällisesti torjui kauppias- ja sotilaspiirien sekä Hongkongin johtavien virkamiesten puolustus-, hallinto- ja yhdyskuntarakenteellisista syistä tekemät esitykset siirtokunnan laajentamisesta. Kilpailun saadessa yhä poissulkevampia piirteitä brittijohdon oli muutettava suhtautumistaan. Yritykset luoda sopu neuvotteluin valtojen kanssa epäonnistuivat; maan oli liityttävä mukaan myönnytys- ja tukikohtakilpailuun. Tämä merkitsi luopumista Kiinan alueellisen yhtenäisyyden säilyttämisen politiikasta, mikä puolestaan mahdollisti Hongkongin laajennuksen toteuttamisen keväällä 1898. Laajennus ei ollut puhdas vastapaino muiden valtojen toimille, eikä siihen siirtokunnan strategisen aseman helpottumisesta huolimatta olisi ryhdytty pelkästään puolustussyistä, jos olosuhteet eivät olisi sitä sallineet.
Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty Iso-Britannian Colonial Office:n Hongkongia koskevaa kirjeenvaihtoa sekä Colonial Defence Committee:n muistioita, pöytäkirjoja ja puolustussuunnitelmia, kahta keisarillisen Kiinan ja valtojen sopimusten kokoelmaa, Euroopan suurvaltojen vuosisadanvaihteen ulkopolitiikkaa kuvaavia asiakirjakokoelmia ja painettuja kirjekokoelmia. Käytetty tutkimuskirjallisuus koostuu Iso-Britannian ulko- ja siirtomaapolitiikan tutkimuksista, Kiinan historian yleisesityksistä ja eri osa-alueiden monografioista.