TURUN YLIOPISTO
Humanistinen Tiedekunta

SAARELA, KRISTIINA: Tulevan taiston tantereilla. Venäjän uhka saksalaisessa ja itävaltalais-unkarilaisessa tulevaa sotaa käsittelevässä propagandakirjallisuudessa 1878-1900.

Pro gradu - tutkielma, 105 s., 1 liites.
Yleinen Historia
Marraskuu 1999


Tutkimuksen aiheena on saksalaisen ja itävaltalais-unkarilaisen propagandistisen kirjallisuuden Venäjän uhkakuva vuosien 1878 ja 1900 välillä. Lähteistönä on käytetty kahdeksan propagandistisen pamfletin otosta. Teosten laajuus vaihtelee noin kolmenkymmenestä sataan sivuun ja ne on julkaistu vuosien 1882 ja 1900 välillä. Kaikki teokset ovat saksankielisiä ja julkaistu Saksan keisarikunnassa lukuunottamatta Josef Popowskin vuonna 1895 Wienissä julkaistua teosta Zur politischen Lage Europas am Ausgange des 19. Jahrhunderts. Lähteistö spekuloi suuntaan tai toiseen sodalla, joka mahdollisesti on syttymässä aivan lähitulevaisuudessa Saksan ja Itävalta-Unkarin muodostaman liittokunnan ja Venäjän välille.

Kirjaset näyttävät ajoittuvan aikarajauksen sisällä kolmeen eri ryhmään. Varhimmin ilmestyneet kaksi teosta näyttävät liittyvän Venäjän ja Saksan välien viilenemiseen Berliinin kongressin (1878) myötä. Kongressia syytetään kuitenkin myöhemmissäkin teoksissa Venäjän ja Saksan ristiriitojen aiheuttajaksi. Kuitenkin välien viileneminen näyttää tutkimuskirjallisuuden mukaan johtuvan pikemminkin Saksan yhdistymisestä suurvallaksi 1871 ja siitä, että Saksa ei enää nojannut yhtä vahvasti Venäjään kuin Preussi aikoinaan. Kirjojen mielipiteet näyttävät suurimmaksi osaksi heijastavan konservatiivisia tai radikaaleja oikeistolaisia mielipiteitä, ja ainakin osalla on todennäköisesti sotilastausta kun taas toiset ovat politiikasta kiinnostunutta hyvän koulutuksen saanutta keski- tai yläluokkaa.

Näyttää siltä, että varhemmat kirjaset - 1878-1888 - ovat syntyneet silloin, kun hallitus on tuntenut tarpeelliseksi pelotella Venäjää tai rohkaista liittokumppaniaan Itävalta-Unkaria kohentamaan armeijaansa. Myöhemmät kirjaset taas heijastavat muuttunutta tilannetta. 1890-luvulta lähtien Saksan sotilasjohdon kiinnostus liittokumppania kohtaan väheni, ja se heijastuu myös itävaltalais-unkarilaisen kirjailijan tarpeessa vakuuttaa Itävalta-Unkarin tarpeellisuudesta ja itärajan vaarallisuudesta. Vuonna 1900 ilmestyneen kirjasen Venäjän vaaran painottamisen takana saattaa suoraan tai epäsuoraan vaikuttaa hallitus, mutta tavoitteet ovat erilaiset kuin aiemmin. Tuohon saksalaiset yltyivät uuden laivasto-ohjelman myötä ja äärioikeistolaisten ryhmien agitaation ansiosta hyvin englantilaisvastaisiksi täysin vastoin hallituksen intressejä. Saattoi siis olla eduksi muistuttaa itäisestä vaarasta, varsinkin kun Ranska ja Venäjä olivat jo liitossa eikä Saksa tarvinnut uusia vihollisia.

On siis hyvin mahdollista, että suurelta osin lähteistöni on hallituksen tarpeiden tulosta, vaikka sitä ei voikaan todistaa. Joka tapauksessa yhteydet ovat selvät ja kirjailijat ovat usein ainakin epäsuorasti toimineet hallituksen äänitorvena. Lähteistöni antaa myös hyvän kuvan siitä, kuinka oikeisto ajan poliittiseen tilanteeseen Saksassa ja Itävalta-Unkarissa suhtautui ja miten se Venäjästä ajatteli. Mielenkiintoista on, että kun Venäjästä virallisesti tuli Ranskan ja Venäjän liiton myötä vihollinen, ei se enää oikeistopiirejä kiinnostanut. Vuosien 1878-1889 välillä hallituksen toivottiin toimivan aktiivisemmin Venäjää vastaan kun taas 1890-1900 mielenkiinto oli kiintynyt jo toisaalle, ja hallituksen täytyi yrittää kääntää mielenkiinto Venäjää kohtaan silloin kun se jo oli vihollinen.