TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
RUOHONEN TIMO: Ulkomaisten nautarotujen käyttö suomalaisessa karjanjalostuksessa ennen toista maailmansotaa
Pro gradu -tutkielma,
Yleinen historia
kesäkuu 1998
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää ulkomaisten nautarotujen käyttöä suomalaisessa karjanjalostuksessa toista maailmansotaa edeltävänä aikana. Ensimmäiset kirjalliset lähteet ulkomaisten nautojen tuonnista Suomeen ovat 1500-luvulta. Tutkimukseni alkaa 1500 - 1800- luvun alkupuolen hapuilevasta ja sattumanvaraisesta karjanjalostuksesta ja päättyy 1900-luvun alkupuolen karjanjalostusyhdistysten toiminnan alkuvaiheeseen, jolloin suomalaisissa karjanjalostuspiireissä kiisteltiin kotimaisen maatiaiskarjan ja skotlantilaisen ayrshirekarjan käytöstä nautakarjan jalostustyössä. Työni aihetta on Suomessa tutkittu hyvin vähän ja kaikki karjanjalostusta käsittelevät tutkimukset rajoittuvat eri jalostusyhdistysten tai yksittäisen nautarodun historiaan. Kartanoiden rooli varhaisessa karjanjalostustyössä oli erittäin merkittävä. Niillä oli varaa ostaa ulkomailta kalliita rotueläimiä. Kartanonomistajilla oli mahdollisuus seurata ulkomailla tapahtunutta maatalouden kehitystä. Matkoilla he saivat uusia ideoita, joita he sovelsivat kotitiloillaan. Karjanjalostuksessa koettiin monia vaikeuksia. Kotieläintaudit ja heikot tiedot hygieniasta ja ruokinnan huono taso aiheuttivat monia takaiskuja säätyläisviljelijöille. Työssäni olen käyttänyt lähteinä Suomen talousseuran järjestämien yleisten maanviljelyskokousten pöytäkirjoja, maataloutta käsitteleviä aikakauslehtiä, talousseuraa lähellä olevia lehtiä sekä tavallisia sanomalehtiä. Maataloushallituksen julkaisut kertovat valtiovallan toimista karjanjalostuksen hyväksi. Talousseuran rooli oli keskeinen ulkomaisten nautarotujen tuonnissa ja sijoittamisesta eri puolelle Suomea. Siksi talousseuran vuosikertomukset ovat tärkeitä lähteitä ennen 1800-luvun loppua. Pitäjänhistoriikit ja muistelmat kertovat karjanhoidon tasosta ja jalostustyön alkutaipaleesta paikallisella tasolla. Mitään yhtenäisiä tilastoja ulkomaisten nautarotujen tuonnista ei ole tutkimastani ajankohdasta. Siksi olen joutunut turvautumaan eräiden maatalouden ammattilaisten keräämiin tietoihin. Työni tulokset antavat karjaa tuoneista kartanonomistajista kuvan edistyksellisinä ja ympäristöstään poikkeavina maatalouden harjoittajina. He pyrkivät parantamaan maatiaiskarjansa tuotantoa risteyttämällä sitä ulkomaisilla nautaroduilla. Tuotto ei kuitenkaan noussut odotusten mukaisesti. Vasta 1800 lopulla ryhtyi valtio määrätietoisesti ohjaamaan karjanjalostusta. Tanskasta ja Saksasta omaksuttiin karjantarkkailujärjestelmä. Tuolloin valtiovalta ryhtyi tukemaan pelkästään yhden nautarodun, ayrshiren, käyttöä karjanjalostuksessa.