TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

RISTOLAINEN, JOUNI: Työläisradikalismin aseet Poliittisen työläisradikalismin luonne ja toimintakeinot Englannissa 1815-1840-luvulle

Tutkielma, 93 s.
Historia
Toukokuu 1988
 

Tutkielmani aiheena on englantilaisen työläisradikalismin kehittyminen vuodesta 1815 aina chartismin kauteen 1840 luvulle. Keskityn tarkastelemaan työläisradikalismin luonnetta ja toimintakeinoja ennen varsinaisen sosialistisen työväenliikkeen syntyä. Tutkin millaisin painostuskeinoin työläiset pyrkivät saavuttamaan poliittiset tavoitteensa ja mitkä tekijät vaikuttivat siihen, että evolutiivinen toimintalinja vei voiton revolutiivisesta linjasta. Tähän liittyen tarkastelen työläisten suhtautumista väkivaltaan ja laittomiin menetelmiin sekä sitä millaisena mahdollisuutena aseellinen vallankumous nähtiin työläisten piirissä. Lisäksi tarkastelen viranomaisten ja keskiluokan radikaalien toimenpiteiden vaikutusta työläisten poliittiseen käyttäytymiseen.

Päälähteenäni ovat johtavien työläisradikaalien julkaisemat ja usein kirjoittamatkin poliittiset radikaalilehdet. Nämä lehdet olivat keskeisimpiä toimintamuotoja työläisradikaalien pyrkiessä vaikuttamaan ihmisten poliittiseen tietoisuuteen. Lehdet ovat varsin sopiva lähdemateriaali tutkittaessa työläisradikaalien poliittisia mielipiteitä. Lehdet olivat yhdistysten ja joukkokokousten lisäksi tärkein muoto välittää poliittisia ajatuksia. Tärkeimpiä lehtiä työssäni ovat Cobbett's Political Register, Poor Man's Guardian, Republican, Gorgon ja Black Dwarf. Näiden lisäksi lähdevalikoimaani monipuolistavat dokumenttikokoelmat: British Working Class Movements (ed.G.D.H. Cole and A.W. Filson), Class and Conflict in Nineteenth Century England 1815 1850 (ed. Patricia Hollis) ja London Radicalism 1830 1848 (ed. D.J.Rowe). Samuel Bamfordin omat muistelmat Passages in the Life of a Radical on käyttökelpoinen lähde varsinkin Manchesterin seudun radikalismia tarkasteltaessa.

Napoleonin sotien jälkeen työläisten poliittinen tietoisuus ja aktiivisuus kasvoi nopeasti. Lukuunottamatta muutamia pienten ääriryhmien väkivaltaisia vallankumoushankkeita työläisten poliittinen radikalismi organisoitui keskiluokan radikaalien mallin mukaan yhdistyksiin ja radikaalilehtien ympärille. Työläisradikalismi kehittyi näiden toimintamuotojen ja joukkokokousten avulla itsenäiseksi poliittiseksi uudistusliikkeeksi, joka pyrki rauhanomaisin painostuskeinoin muuttamaan yhteiskuntaa demokraattisemmaksi. Osaksi ääriradikaalien epäonnistuneen kumoustoiminnan ja vanhan keskiluokkaisen radikalismin perinteen takia työläisradikalismi kehittyi varsin maltilliseksi poliittiseksi liikkeeksi, joka uskoi vähittäisiin uudistuksiin. Viranomaisten voimakas tukahduttava politiikka riitti hillitsemään melko hyvin vielä varsin pinnallista työläisradikalismia, joka ei pystynyt vielä 1800 luvun alussa keräämään suuria työläisjoukkoja ainakaan pitkäjänteiseen poliittiseen toimintaan.