TURUN YLIOPISTO
Historian laitosPEKKA RÄMÖ: Intia eurooppalaisin silmin. Muutos vieraan kulttuurin toiseudessa myöhäiskeskiajalta uuteen aikaan siirryttäessä.
Pro gradu –tutkielma, 100 sivua, 4 liitesivua.
Yleinen historia
syyskuu 2002
Intia oli pitkään mysteeri eurooppalaisille, joita se kiehtoi matkustamiseen liittyvistä vaikeuksista huolimatta. Legendat sekoittuivat kauppiaiden ja lähetyssaarnaajien matkakertomuksiin. Nämä matkakertomukset olivat pitkään ainoa tapa saada tietoa Intian oloista.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten eurooppalaiset kuvasivat vierasta kulttuuria, miten he ymmärsivät sen erityispiirteitä ja miten heidän tekemänsä matkakertomukset muuttuivat ajan kuluessa. Lisäksi on tarkoitus esittää, millaista omaa identiteettiä eurooppalaisten luoma idänkuva pönkitti, ja miten he suhtautuivat omaan ”toiseensa”.
Tutkielman lähdeaineistoksi on valittu Intiaan myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa matkustaneiden ihmisten kirjoittamia matkakertomuksia. Kertomukset on koottu yhteen ja käännetty englanniksi Hakluyt Societyn toimesta. Useimpia käytetyistä teksteistä ei ollut mahdollista saada käyttöön muulla tavalla. Ajallisesti tutkielma rajautuu 1300-luvulta 1500-luvulle, alueellisesti tutkimus keskittyy Intian Malabarrannikolle, josta suuri osa Intian kävijöistä kirjoitti. Tutkielma ei kuitenkaan sulje pois myös muista alueista kirjoittaneita. Kirjoittajat ovat pääosin italialaisia tai portugalilaisia.
Varhaisimmissa Intian-kuvauksissa etualalle nostettiin totutusta poikkeavat ihmisten tavat sekä luonto. Sävy oli joko avoimen innostunut tai neutraali. Vasco da Gaman retki Intian valtamerelle muutti suhtautumista Intiaan, ja tämä muutos heijastui myös siihen, mitä Intiasta kirjoitettiin. Omaa kulttuuria pyrittiin tuomaan Intiaan, syrjäyttämään voimassa olevia tapoja ja tottumuksia, joita kritisoitiin välillä voimakkaastikin. Vaikka eurooppalaisten tiedot Intiasta lisääntyivät matkakirjallisuuden kasvun myötä, ei itse Intian-kuvauksen sisältö muuttunut kovinkaan paljon. Asiat pyrittiin esittämään sellaisessa muodossa, jonka lukija ymmärtäisi, ja tämä muutti osan kuvauksesta virheelliseksi. Myöhemmät kirjoitukset toivat korostetusti esille ”toisen” pahuuden, ja käyttivät tätä perusteluna suoritetuille valloituksille.Asiasanat: Historia, Intia, löytöretket, matkakertomus, toiseus, identiteetti.